|
01. Synopsis
02. Rise and Fall
03. Born Dead, Buried Alive
04. Take A Bow
05. Trophy Kill
06. Business Suits and Combat Boots
07. Serendipity
08. Memento Mori
09. Void of Sympathy
10. Chiaroscuro
11. Forget Tomorrow
|
Century Mediakin laajentaa metalcoren puolelle. Kanadalainen The Agonist on parhaimmillaan melodinen ja energinen ja pahimmillaan pelkästtän geneeristä metalcorea.
Yhtyeen valttikortti on melko näyttävän näköinen ja hyvän kuuloinen laulajatar Alissa White-Gluz, joka taitaa korinan siinä missä Arch Enemyn Angela Gossow ja puhtaat laulut lähestulkoon Evanescencen Amy Leen tavoin. Sääli vain, ettei puhdasta laulua käytetä enemmän vaan rääkynä on se pääjuttu, siinä kun ei sävyjä juuri ole.
Itse musiikki on liiaksi breakdownien sävyttämää metallia. Genren yhtyeiden tapa yrittää luoda musiikkiin raskautta jatkuvilla nytkytyksillä on suunnattoman rasittava. The Agonist onkin parhaimmillaan melodisemmissa kappaleissa, kuten Trophy Kill, tosin senkin keskiosaa vesitetään nytkytellen. Yhtyeelle ei olisi toinen kitaristi pahitteeksi, sillä kappaleita vaivaa välillä pienoinen onttous.
The Agonist nousee nippa nappa keskitason yläpuolelle hyvän laulajattarensa ansiosta, minkä johdosta tohdin nostaa arvosanaakin pykälän ylemmäs. Liiallinen breakdownien viljely tekee kuitenkin levystä tylsän. Juuri kun tuntuisi, että juna lähtee rullaamaan, isketään käsijarru pohjaan nytkyttelyillä ja tätä tapahtuu kutakuinkin jokaisessa biisissä. Siltikin Once Only Imagined on ihan kelvollinen debyytti. Vielä odottaisin, että yhtye uskaltaisi tehdä irtioton umpikuluneista metalcore-kliseistä.
13.08.2007, Tuomas Valtanen |
|
