|
01. Nemesis
02. Onset of Tragedy
03. Obituary Tuning
04. Grievance, Acheron Poem
05. Revert to mortal Territory
06. Funest Demon Born
07. Vengeance Arise
08. Slaughter in Tri-Territory
09. Grab the Soul to Hell + Relentless Recurrence
Kesto: 56:52 |
Poikkeuksellisen komeassa digipak-formaatissa julkaistu Relentless Recurrence on muutaman vuoden takaisen levytyksen uusintajulkaisu ulkoisesti ehostetussa muodossa. Taiwanilaisen black metal -bändin kosketinpitoinen musisointi ei yllä vertailukohtiensa tasolle, mutta edustaa silti tuoreempaa matskuaan huolitellumpaa kamaa.
Chthonicin genrellisen oppimäärän voisi tiivistää vaikutteiden puolesta - ainakin valistuneena arvauksena - pitkälti myöhempien aikojen Dimmu Borgirin, Cradle of Filthin ja miksei myös Emperorin henkiseksi jälkeläiseksi. Syntikkapitoista ja tässä määrissä niin sanotusti sinfonista mustaa metallia kuullaan tällä levyllä vajaan tunnin verran, mutta mistään mestariteoksesta on turha puhua.
Kitaramelodiat, lähes pöyristyttävän runsaat kosketinratkaisut ja kautta linjan ääritavanomaiset rääkylaulut muodostava teoksen musiikillisen pohjan. Saavutuksena on vaivattomasti korvasta sisään ja toisesta ulos liukenevaa tummahkoa metallia, joka ei koettele genren äärilaitoja missään muodossa - edes tavanomaisuudessa; kiitos eksoottisen aasialaisen vivahteen.
Kappaleita osataan kuljettaa eteenpäin niin nopealla kuin hitaallakin tempolla ja riffien saralla löytyy niin kaoottista kuin hallittuakin sävellystä. Menevimmillään levy tuonee mieleen juuri CoFin rääkynän ja örähtelevämmän ääntelyn välillä poukkoilevan synkistelyn, heikoimmillaan taas demoasteella rypevän ja itseään hakevan teiniorkesterin. Omaperäisyyspisteitä löytyy ripauksesta aasialaista musiikkia.
Kappaleet eivät ole parhaimmillaankaan kovin kaksisia, mutta onneksi näistä ei tarvitse kärsiä huonoilla soundeilla. Kitarat ovat ohuesta jäljestäänkin huolimatta menettelevää jälkeä ja rummut ovat kelpoa ok-tason jälkeä. Syntikoiden runsas painotus jättää hieman kaoottisen kokonaiskuvan, mutta täysin toistensa päälle eivät eri instrumentit sentään sulje. Laulu on, kuten jo todettua, genrelleen aivan turhan tavanomaista ja tympeää laatua.
On mahdotonta sanoa varmaksi mistä Chthonicin (kenties näennäinen) noste löytyy, sillä bändiä tunnutan puffaavaan myös länsimaiden puolella varsin näkyvällä puhdilla, ihan jo erikoisjulkaisujen muodossa. Musiikilliset ansiot jäävät silti eksotiikan tasolle ja jos ulkomusiikilliset seikat eivät mene yli musiikillisten ansioiden, on tämä tapaus parempi jättää väliin hyllyyn lojumaan.
07.08.2007, Serpent |
|
