|
01. Intro – Damnation Chant
02. Bloodcleansing
03. Mask of the Slave
04. Martyr / Sacrificulum
05. Thanatology
06. The Suicide Song
07. House of the Whipcord
08. Cloak of Midnight
09. Return of the Freezing Winds
10. Theme from Nekromantikk
11. The Good Old Enema Treatment
12. He’s Turning Blue (bonus track)
Kesto: 40:11 |
Vuoden 1998 Black Shining Leatherin jälkeen Carpathian Forest päätti suunnata syvemmälle perversioiden tielle. Kokoonpano muuttui Lazaren vaihtuessa rumpujen takaa In The Woodsissakin nahkoja hakanneeseen A. Kobroon ja Green Carnationin Tchortin tarttuessa bassonvarteen, mutta pääperversorit R. Nattefrost ja J. Nordavind pitivät kierot visionsa tiukasti itsellään. Oli nöyryyttämisen ja peräruiskeiden aika.
Strange Old Brew hylkäsi osan, piti osan ja lisäsi osan verraten Black Shining Leatheriin. Peruskylmä black metal -sahaus sai väistyä sivummalle, kun taas suoraviivainen ja rokkaava black’n’roll otti enemmän tilaa Bloodcleansingin ja The Suicide Songin muodossa - Celtic Frostin hymyillessä taas vahvasti taustalla. Vuoden 1992 Bloodlust and Perversion -demolta napattu Return of the Freezing Winds onkin lähes sataprosenttista CF-palvontaa.
Poistolistalle joutuivat myös edellisellä levyllä kylmänneet syntikat, ja korvaavaksi elementiksi Carpathian Forest valitsi synkeämielisten kauhuelokuvien soundtrackeja tapailevat välisoitot, joista House of the Whipcord on noussut merkittävämmäksi saksofoneilunsa takia. Lisää uhkaavaa tunnelmaa luovat myös muutamat hitaat rallit, joissa Carpathian Forest osoittaa tylyn ehdottomuutensa – esimerkiksi Thanatology on yksinkertaisen tehokasta jauhantaa.
Jotenkin Carpathian Forest jäi näissä vaihtokaupoissa kuitenkin miinuksen puolelle. Yhtye vaihtoi pohjoisen kylmyyden ja satanismin liiaksi perversioihin (”You are his toilet seat”, julistaa Mask of the Slave), ja tämä kuuluu musiikissakin: lyhyet rock-vedot ovat kieltämättä iskeviä, mutta levymittakaavassa tässä on liian vähän. Myös lopun parivaljakko Theme from Nekromantikk (heppoinen mukaelma Jörg Buttgereitin gore-klassikon musiikista) -. The Good Old Enema Treatment (tympeä pornoleffa/noise-väsäys) jättää levyn lopun jotenkin roikkumaan. Onneksi bonus-biisiksi asetettu He’s Turning Blue parantaa tilannetta.
Strange Old Brew osaa kuitenkin rokata, Nattefrost osaa rääkyä epämiellyttävän miellyttävästi ja yhtye osaa iskeä sointuihin kilokaupalla koprofiilista tunnelmaa, ja niinpä levystä voi nauttia sopivan harvoin väliajoin nautittuna paljonkin. Ei kuitenkaan yllä Black Shining Leatherin tasolle.
20.08.2007, Antti Klemi |
|
