|
01. Satanas Rex Aeternus
02. Retribution for the Witches
03. Eldest Born of Hell
04. The Silent Dead
05. Dark Lords of Impiety
06. Unholy Prophet
07. Blackened & Unblessed Altars
08. The Rebirth of the Unlight
09. Non Serviam
10. March of the Funeral God
11. Wachturm (Sodom-koveri)
Kesto: 44:38 |
Lähtökohdiltaan Eldest Born of Hell herättää lähinnä vaivaannuttavia ennakkoluuloja. Hölmösti nimetty levy, vaatimaton kansitaide ja muistikuvat bändin aiemmasta materiaalista eivät juuri uskoa kyynisempään mieleen vala.
Sveitsiläis-saksalainen Unlight kuitenkin nopeasti todistaa, että pojasta polvi paranee, eikä nimi aina miestä pahenna. Homman nimenä on aggressiivinen black metal mallia Marduk yhdistettynä melodisempaan genretoveriinsa Dark Funeral, ja voisipa uudesta levystä löytää vivahteita myöhäisemmän vaiheen Immortalin suhteen. Piristävintä ovat liki detaljitasolle jätetyt thrashmetalmaisuudet, kuten herkullinen Vio-Lence-flirttailu.
Namedroppailun rinnalle bändillä on tarjota myös omaa visiota. Vaikka jälki ei ole omaperäistä tahi mieleenpainuvaa, pysyy Epävalon paketti hyvin alusta hamaan loppuun asti. Biisien keskinäinen tyylivaihtelu on juuri sopivan monipuolista, ettei jokainen raita kuulosta samalta, mutta kuitenkin sen verran homogeenistä, jottei bändi lähde lipsumaan naapurin mannuille. Etenkin vanhan liiton metallin suuntaan vinkkailu värittää hyvin muuten puhkikulutettua perusmäiskettä.
Tempo pysyy liki kautta linjan nopeamman puolella, joskin bändi osaa myös hidastaa ja kiihdytellä tyylitajuisen hallitusti. Tuotantoarvot ovat linjassa bändin keskitasoa paremman perusjäljen kanssa. Niin kitaroista kuin rummuistakin löytyy sopivasti munaa ja tasapaino raa'an ja ylihinkatun välillä on hyvin hallussa. Laulajan korkeahkolta vedetty rääkynä ei ole järin erikoista, mutta hoitaa asiansa mukisematta.
Eldest Born of Hell on mukava välipala, jonka pyöräyttää soittimessa helposti kerran jos toisenkin, mutta joka on lopulta hieman turhan geneeristä kivutakseen soittolistan kärkisijoille. Tavanomaisuudestaan huolimatta hyvin tehtyä peruskauraa, jota voi suositella 90-luvun puolivälin jälkeiseen melodiseen skandinaavimenoon tykästyneille.
24.07.2007, Serpent |
|
