|
01. The Companions
02. Helpless Corpses Enactment
03. Puppet Show
04. Formicary
05. Angle of Repose
06. Ossuary
07. The Salt Crown
08. The Only Dance
09. The Greenless Wreath
10. The Widening Eye
11. The Putrid Refrain
Kesto: 67:47 |
Sleepytime Gorilla Museum on edelleen mielenkiintoisempi bändi paperilla kuin todellisuudessa. Yhtyeen verrattain sekopäiseen, paikoin painokkaaseenkin musisointiin on ammennettu vaikutteita ennen muuta kahdesta primäärilähteestä: King Crimsonista ja Mike Pattonin kokeilevammasta tuotannosta. King Crimsonilta tulevat eniten mieleen Red- ja Discipline-albumit, joiden omalaatuinen tunnelma ja kiihkeä tahtilajivaihtelu yhtyvät In Glorious Timesilla Pattonin tavaramerkiksi muodostuneisiin outoihin lauluideoihin ja -melodioihin. Repivä-äänisellä viululla on levyllä myös oma olennainen osansa.
Vaikka kappaleet erottaa toisistaan etenkin rytmiikkansa puolesta, kiteytyvät biisien perusideat liiaksi yllä mainittujen yhtyeiden antamaan esimerkkiin. Toisin kuin King Crimson, Sleepytime Gorilla Museum pysyttäytyy harmillisesti lähes kaiken aikaa erittäin intensiivisessä ja täten kuluttavassa ilmaisussa. Tunnelma on läpi levyn hyvin hektinen, minkä vuoksi yli tunnin mittaisen kokonaisuuden kuuntelu tuntuu raskaalta. The Salt Crownissa meno hellittää aluksi hieman, ja tämän ansiosta biisi nouseekin levyn parhaimmistoon kenties hieman köykäisistä rakennusaineksistaan huolimatta. Yhtä lailla aavistuksen hillitympi The Only Dance osoittaa puolestaan harmittavalla tavalla, kuinka levyn loppupuolella kuuntelija alkaa toivomaan, että käyttöön otettaisiin joku toinenkin sävelasteikko kuin se kromaattinen. Fiilis on kautta levyn vähän sama kuin The Mars Voltan kahden ensimmäisen kiekon kohdalla; tunnen seuraavani jähmettyneenä lähestyvää inspiraation hyökyaaltoa ja jääväni lopulta sen alle jo ennen albumin puoliväliä.
In Glorious Times on siis pahimmillaan sellaista teflonia, jonka pintaa ei edes veitsellä saa raaputettua. Koska tarttuvuudesta ei voida puhua, toivoisi bändin hieman rikkovan niitä varsin tiukkoja tyylillisiä rajoitteita, joita se itselleen tällä hetkellä asettaa. Dynaamisuuden ja yleisen toimivuudenkin rajoissa voi edelleen tehdä kokeellista musiikkia. Voisin väittää, että kaikki In Glorious Timesin kappaleet ovat syntyneet yhdellä ja samalla sävellysmetodilla, mikä on bändin ilmeisen lahjakkuuden ja visionäärisyyden huomioon ottaen harmillista. Instrumentaatio on lähes jokaisessa kappaleessa samanlainen - rock-bändi viululla ryyditettynä - ja myös tämä ratkaisu tekee levystä helposti tasapaksun.
06.07.2007, Antti Korpinen |
|
