|
01. Endless Cycle of Violence
02. Divination & Volition
03. Molting
04. Touched by an Angel
05. Vaporized
06. Heptarchy (in the U.K.)
07. G.obal O.verhaul D.evice
08. Let Them Hate so Long as They Fear
09. The Omega Point
10. Megacosm of the Aquaphobics
11. Ov Vicissitude
Kesto: 44:14
|
Yksi modernin death/grindin kulmakivistä on eittämättä Cephalic Carnage, joka on vienyt itseään ja genreään aivan omiin suuntiinsa. Tuskinpa nimittäin enää voisi niputtaa Xenosapienia ja vaikkapa Napalm Deathin Scumia samaan kastiin. Poissa ovat lyhyet kappaleet, nopeusennätyksiä tavoitteleva tempo ja hontelo, punk-henkinen soitto. Tilalla on… no, kaikkea muuta.
Xenosapien on siis monipolvinen kokonaisuus. Jenkkiviisikko nuijii, venyttää ja mutiloi grindcoren rajoja kuin lapsi muovailuvahaa: Touched by an Angelin ärhäkkä, suoraviivainen ja thrash-sävytetty pyrähdys saa vastapainokseen G.obal O.verhaul D.evicen, jonka hidas murjonta on kuin doomia ja puhtaat laulut sekä saksofonit taas jotain aivan muuta. Joskus kitaroiden äkkiväärä kiemurtelu tuo mieleen Morbid Angelin, joskus taas vauhdissa on Berzerkerin hysteerisyyttä. Nimiä voisin pudotella lisääkin, mutta pohjimmainen fakta on se, että Cephalic Carnage kuulostaa omalta itseltään.
Grindcoren alkuaikojen primitiivinen mätkintä on siis vaihtunut nykyaikana mielipuoliseen riffikimaraan ja venkurointiin, josta Cephalic Carnage on onneksi hyvä esimerkki. Joskus tosin Xenosapienia kuunnellessa tulee mieleen, tarvitseeko biisi todellakin jokaista näistä mutkista, mutta toisaalta levyn suoraviivaisuus tulee hyvin hätiin näinä hetkinä. Bändille ei tuota vaikeuksia paahtaa eteenpäin panteramaisella ärhäkkyydellä tai hidastella ilman suurempia syrjähyppyjä. Biisien pituudetkin vaihtelevat hienosti kuudesta yhteen minuuttiin.
Kauas on siis grindcorenkin omena puusta pudonnut, mutta Cephalic Carnagen kaltaiset yhtyeet todistavat, että omenan siemenistä on jo kasvamassa aivan oma taimensa. Viisitoista vuotta ja viisi täyspitkää eivät ole Cephalic Carnagea hidastaneet tai järkeistäneet, vaan bändillä on vielä mukavasti ilkeää kieroutta takataskussa.
02.07.2007, Antti Klemi |
|
