|
1. I Am Vengeance
2. Black God Aftermath
3. Wrath of the Fallen
4. Abysmal Descent
5. Devoured by Naglfar
6. Of Gorgons Spawned Through Witchcraft
7. Unleash Hell
8. Force of Pandemonium
9. The Infernal Ceremony
Kesto: 43:40 |
Ruotsalainen Naglfar ei ole järin tuottelias bändi ollut missään vaiheessa ja edellisestä täyspitkästä levystä onkin venähtänyt peräti viisi vuotta. Ainoastaan vuonna 2002 ilmestynyt Ex Inferis MCD antoi osviittaa bändin tilanteesta ja tyylistä, mutta sekin hyvin vähäeleisesti. Ruotsalaisviisikko on kuitenkin herännyt koomastaan ja lopputuloksena on Sheol, joka kattaa yhdeksän biisiä melodista ja synkkätunnelmaista black metallia varsin
periruotsalaisella tyylillä, niin biisien kuin soundienkin osalta.
Sheol, joka tarkoittaa hepreaksi Helvettiä, on vakaa ja eheä kokonaisuus sitä samaa Naglfaria, joka Diabolical-albumillaan nosti itsensä isompien ja tunnetumpien Ruotsi-BM -aktien katraaseen. Tyylillisesti Sheol liikkuu siis hyvin lähellä niin tuota edellä mainittua MCD:tä kuin Diabolical-albumiakin ja Vittran aikaiset pehmeämmät sävyt ovat kaukana takanapäin. Tempo on pääosin reipas, vaikkakaan mitään älytöntä kaahausta ja paahtoa ei Naglfar tälläkään
kerralla esille tuo. Suvantokohtia ei levyltä löydy, mutta valitettavasti tasalaatuinen tarkoittaa tässä tapauksessa myös monotonista, mikä näkyy etenkin selkeästi edukseen erottuvien kappaleiden puuttumisesta. Toimivaa, mutta tasapaksua.
Kitarasoundi on mukavan repivä ja terävä, mutta muuten soundimaailma on jopa hieman ärsyttävän puhtoinen ja sähköisen virheetön. Makuasia ehkä, mutta jotenkin näin kliininen soundi leikkaa äärimmäisyyttä kuin kuuma veitsi voita. Laulut ovat hyvin tyypillistä rääkynää aggressiivisella vivahteella. Ihan hyvät siis, mutta eivät erityisesti kerää huomiota itseensä - niin huonossa kuin hyvässäkään mielessä. Sheol on kaiken kaikkiaan mukava paketti perinteistä
black metallia ilman yllätyksiä ja tätä tarkoitan myös negatiivisessa mielessä. Äärimmäisyydestä tuskin voidaan puhua jos bändiä verrataan yleisesti ottaen black metalliin käsitteenä, mutta kaipa tämä melodisen metallin saralla voisi olla astetta ilkikurisempi tapaus. Suositellaan varauksella.
27.02.2003, Serpent |
|
