|
01. Eagleheart
02. Bety Ford Clinic
03. Classic
04. Poodle
05. Bob 60
06. Not Enough Ammo
07. Friday, 10 p.m. Suzy
08. Mop it!
09. They’re coming
10. Ghostslider
11. Laundryday
12. Kick Your Ass!
Kesto: 45:59 |
Rock on universaali juttu, ja niinpä on ihan luonnollista, että black metal -henkisellä nimellä siunattu Zahir tulee Virosta. Ennakkoluuloja voi sinkoilla ilmassa kuin veitsiä, mutta yhtye pyyhkii tummat pilvet taivaalta jo kahden ensimmäisen biisin aikana: Eagleheart on intromainen, tunnusteleva ja kasvava aloitus, kun taas Betty Ford Clinic polkaisee koneen kunnolla käyntiin rennolla rokkailullaan ja jyräävällä lopetuksellaan.
Green Means Go on eräänlaista garage stoner rockia. Bändi ei himmaile täysin pilvenpolttopiirien utuisuudessa, mutta jotain letkeää yhtyeen biiseissä on koko ajan läsnä. Bassot pompottelevat mukavasti riffien tahdissa, ja itse biisit pidetään sen verran yksinkertaisina, että levy menee vaivatta taustamusiikkina kaljanjuonnille, autoajelulle tai paskanjauhamiselle. Joskus tosin bändi happoilee 70-luvun tunnelmissa hammondien ja huuliharppujen voimin, mutta nämä elementit pysyvät enemmänkin virkistävinä lisäraiteina kuin määräävinä liikennemerkeinä.
Paha miinus levyllä on kuitenkin kitaristi-laulaja Tambet Jurnon laulusuoritukset. Vaikka itse äänessä ei olekaan mitään vikaa – perusrokkinaukumistahan tuo – itse laulumelodiat tuntuvat ohimennen sutaistuilta, ja eipä Tambetin englannin kielen lausuntakaan aivan virheetöntä ole. Myös biisien samankaltaisuus voi jossain vaiheessa ottaa aivoon, mutta toisaalta Zahiria kuunnellessa ne aivot kannattaa olla jo visusti narikassa. Not Enough Ammon kohtalokkaat kitaroinnitkin kuulostavat enemmän hienoilta kuin säälittäviltä.
Eipä tässä siis muuta voi sanoa kuin Viro rocks! Jos Fu Manchu tai vaikkapa kotimainen Sweatmaster kuuluvat päivittäiseen (väärin)käyttöösi, eiköhän Zahirkin kannata jonkun kiven alta kaivaa.
13.06.2007, Antti Klemi |
|
