|
01. God Of War
02. Hear My Call
03. Fuel For The Fire
04. Don't Try To Break Me
05. Angels Are Calling
06. I Fly
07. Our Beast
08. Losing My Insanity
09. Stay True
10. Stormwind
11. Heartstealer
12. Hetki lyö |
Kuten jo koekuuntelussa ja haastattelussa tuli todettua, Ari Koivusen debyytti tarjoilee melodista heavyä seilaten raskausasteikolla Kilpi-Stratovarius-Tarot. Idols-mediakoneiston läpi mankeloidun Koivusen uskottavuudesta heavyartistina on kirskuteltu hampaita jo niin paljon, että siihen aiheeseen en enää jaksa edes puuttua.
Kun levyä ovat tuottamassa, säveltämässä, soittamassa ja taustalaulamassa valtakunnan meloheavyn ykkösrivin tekijämiehet, lopputuloksesta tulee puoliväkisinkin jotain niin vaivattoman kuuloista, kuin Fuel for the Fire. Vaivattomuus tosin on kaksiteräinen miekka: levystä tuli lähes särmätön ja niinpä se vaikuttaakin hieman valmiiksi pureksitulta. Kun Koivusen karisma ei toistaiseksi vielä riitä tekemään biiseistä Arin "omia" levylle jää, helppouden lisäksi, hallitsevaksi piirteeksi sen kirjavasta säveltäjistöstä aiheutuva mieto persoonattomuus.
Toteuttamistapansa vuoksi en katso voivani verrata levyä kuin Agnesin viimevuotiseen albumiin, jota Fuel For The Fire vie 6-0. Kokonaisuutena levy on linjaton, mutta biiseistä pidän ensi kuulemalla muodostamani mielipiteen; levylle on sävelletty ällistyttävän paljon A1-tavaraa. Osan veisuista voi sivuuttaa olankohautuksella, mutta onneksi ainoastaan Stay Truessa maistuu fillereissä usein maistuva kakka.
Levyn kevyin viipale Hear My Call on jo radiossa kuultu. Edguy-huumorihenkinen Losing My Insanity tarjoaa lisää samaa vähärasvaista kevythevitettä. Läskeimmin puolestaan murjoo Marco Hietalan Our Beast, joka on laulua myöten niin liki Tuple Salmelan vetämää Tarotia, että alitajunta odottaa kieli pitkällä Zacharyn whammy bar -sooloa "suoraan helvetin syövereistä". Isoin ero aitoon Tarotiin on kuopiolaisbändin tavaramerkin, "valurautasoundin" puuttuminen. Lähes yhtä heviksi karkaa mietoa myötähäpeää aiheuttava bonusvirsi, Kirka-tribuutti. Sen sijaan laitan ilolla merkille, että massiivinen balladi Angels Are Calling lyö helposti laudalta kaiken, mitä Tolkki on Stratovariukselle muutamaan vuoteen säveltänyt.
Muita positiivisesti mainitsemisen arvoisia ralleja ovat old school -heavyt Don't Try To Break Me ja Heartstealer ja raikkaat melodiapommit I Fly ja Stormwind.
Nyt kun levyä on pyöritelty kotilaitteistolla Sonic Pumpin audiohaupitsien sijaan, minun on otettava osa sanoistani takaisin mitä tulee kommentteihini Hevi-Arin laulamisesta. Vaikka Ari voisi sitoutua biiseihin emotionaalisella tasolla vielä paljonkin enemmän, minua Koivusen äänensävy miellyttää ja olen varma, että Arista kasvaa vuosien myötä tasokas heavyvokalisti jos hän vain jaksaa tehdä töitä äänensä eteen. Kuitenkin levyn armoton lähitarkastelu paljastaa Koivusen alarekisterin kaipaavan paljon lisää sitä voimaa, joka erottaa loistavat vokalistit "vain hyvistä". Niin paljon kuin tuota tämän hetken buzzwordia inhoankin, Koivunen ei ole tarpeeksi "äijä" musiikilleen. Vielä.
04.06.2007, Mape Ollila |
|
