|
01. Solitaire
02. Rule the World
03. Ghost Opera
04. The Human Stain
05. Blücher
06. Love You to Death
07. Up Through the Ashes
08. Mourning Star
09. Silence of the Darkness
10. Anthem
11. EdenEcho |
Kamelot on jo vuosia kuulunut powermetallin eliittiin. Tämä kahdeksas (jos oikein laskin) studiolevy senkun vaan vahvistaa bändin asemaa, vaikkakaan mikään täydellinen paketti ei kyseessä ole. Nykyinen levy-yhtiö antaa jäljestä päätellen myös riittävästi pelimerkkejä, koska jälki on aika komeaa. Epican jälkeiset Kamelot–tuotokset olen missannut, mutta kuultujen perusteella on musiikillinen suunta ollut mahtipontisempaan päin.
Ghost Opera on suureellinen kokonaisuus, jossa yhtye Thomas Youngblood (hot property?) etunenässä pääsee hyödyntämään lähes täydellisesti teknistä osaamistaan. Sanon lähes siksi, että vaikka puitteet ovat tähänastisista hienoimmat, jättävät itse sävellykset aavistuksen toivomisen varaa. Mutta ehkäpä tarkoitus ei olekaan ollut lohkoa useampaa hittisingleä, vaan panostaa eheään kokonaisuuteen. Tässä on onnistuttu hyvin, budjetin ja kunnianhimon kohtaaminen on kristallisoitunut harvinaisen yhtenäiseksi paketiksi.
Se, mikä tässä on erityisen merkillepantavaa on se, että aiempaa sinfonisemmista taustoistaan huolimatta musiikki kuulostaa selkeästi Kamelotilta. Tosin hieman yhtye on keventynyt vuosien varrella, mutta se nyt tuskin ketään haittaa. Näin ollessa kannattaa tämä levy unohtaa ja kaivaa vaikkapa vuoden 1997 Dominion soittimeen. Dominionilla tosin ei äänessä vielä ollut nykyinen solisti Roy Khan. Miehen kehitys on ollut huimaa Kamelotiin liittymisenä jälkeen. Ghost Operalla törmää monipuoliseen tulkitsijaan, sen huutajan sijaan, joka Khan oli esimerkiksi entisen yhtyeensä, Conceptionin riveissä. Toinen erityisen mukava seurattava on maestro Youngblood itse. Mies puhaltaa armottomalla stailillaan hönkää hieman vaatimattomimpiinkin sävellyksiin, esimerkistä käyköön kappale Mourning Star. Kitara on maltettu myös virittää perinteiseen vireeseen, vaikka alhaallakin piipahdetaan. Kovasti tällä haavaa muodissa olevaa naislauluakin on mukana. Promolevyn kansi ei solistia kerro, mutta ilmeisesti kyseessä ei ole keikalla nähty Epica–yhtyeen taskuvenus Simone Simons. Osakunnia onnistuneesta levystä on tietenkin syytä vierittää tuotantotiimin niskoille; pariairokaksikko Sascha Paeth ja Miro ovat jo vakiinnuttaneet paikkansa Kamelotin tiimissä, eivätkä petä nytkään. Kamelot on nykyisellään tyylikkäästi aikuistunut power metal -bändi.
Vaikka Ghost Opera hieno levy onkin, siitä jää vääjäämättä tunne, että rahkeita olisi vielä parempaankin. Minua kiinnostaa erityisesti, että entäs tämän jälkeen? Jatketaanko oopperalinjoilla, vai tuleeko seuraavaksi hieman enemmän biisikeskeinen levy? Kummin hyvänsä, odotukset ovat tämän jälkeen korkealla.
04.06.2007, Ismo Karo |
|
