|
01. Maybe Memories
02. The Taste Of Ink
03. Bulimic
04. Say Days Ago
05. Poetic Tragedy
06. Buried Myself Alive
07. A Box Full Of Sharp Objects
08. Blue And Yellow
09. Greener With The Scenery
10. Noise And Kisses
11. On My Own
12. Pieces Mended
|
Suuren osan julkisuudestaan The Used on saanut sillä, että laulaja Bert McCracken deittailee Ozzyn tytärtä Kellyä. Mikäs siinä. Kaikki julkisuus on plussaa, mutta kyllä The Used ansaitsisi julkisuutta myös musiikillisilla ansioillaankin. Pojat nimittäin pistävät niin monta musagenreä yhteen kasaan ja tunkevat ne sulatusuuniin, että se on ihan hyvä saavutus.The Usedin musasta kuulee vaikutteita rockista, popista, emosta, metallista, punkista ja ties mistä. Melodiat ovat tarttuvia ja soitto hyvää. Varsin hyvä paketti siis on käsillä. Laulaja McCracken osaa myös laulaa hyvin, epäilyttävän paljon Jack Blackiltä näyttävä heppu hoitaa hommansa varsin mallikkaasti.
Maybe Memories potkaisee levyn käyntiin mallikkaasti. Tarttuva aloitusriffi joka toistuu biisin kuluessa pitää biisin hyvin kasassa. Sinkkubiisi The Taste of Ink puolestaan on levyn heikointa antia, mutta niinhän sinkut yleensä, en tajua millä perusteella niitä valitaan. Bulimicin rumpukomppi on yksinkertaisuudessaan mainio ja siihen sekoitettava kitarariffittely toimii loistavasti. Levyn huippukohta on kuutosbiisi Buried Myself Alive. Erittäin melodinen biisi saa jalan vipattamaan ja innoittaa laulamaan mukana vaikka ei tiedä sanojakaan.
The Used on siis saanut vallan mainion ensilevyn kasaan. Kuinka paljon sen menestyksen takana sitten on The Osbournesista saatu julkisuus - sitä en tiedä, mutta haluan kuvitella, että näin mainio levy olisi ostajansa löytänyt muutenkin.
26.02.2003, Niko Jortikka |
|
