|
CD1:
01. Dirty Wings (Feat. Tobias Sammet/Edguy)
02. Terrified (Feat. Peter Peavy Wagner/Rage)
03. Ruling The World (Feat. Tony Kakko/Sonata Arctica)
04. Death Is Alive (Feat. Mats Leven/Therion&Krux)
05. Bloodsucker (Feat. Marcel “Schmier" Schirmer/Destruction)
06. Slaves To The Desert (Feat. Hansi Kürsch/Blind Guardian)
07. A Perfect Day (Feat. Andi Deris/Helloween)
08. Eternally (Feat. Oddleif Stensland/Communic)
09. Inner Sanctuary (Feat. Marco Hietala/Nightwish&Tarot)
10. In The Picture (Feat. Tarja Turunen)
CD2:
01. Hammerfall:Hearts On Fire
02. Helloween:The Madness Of The Crowds
03. Gotthard:El Traidor
04. After Forever:Sweet Enclosure
05. Ride The Sky:New Protection
06. Thunderstone:Forevermore
07. Threshold:Slipstream
08. Amorphis:The Smoke
09. Candlemass:Devil Seed
10. Sirenia:The Other Side |
Spinefarmin tavoin piskuisena örinäpuulaakina aloittanut Nuclear Blast juhlistaa kaksikymmenvuotista taivaltaan juhlajulkaisulla. Toisin kuin Noisella taannoin, Nuken bile-esineenä toimii uudesta materiaalista koostettu rieska, jonka säveltäjäksi on pestattu Ragen kitaristi Victor Smolski. Mikinvarteen on haalittu osapuilleen kaikki rosterissa viihtyneet kovat nimet, paitsi että pitkän ja menestyksekkään rupeaman yritykselle tehnyt Stratovarius olisi kuulunut mukaan jossain muodossa. Ehkä sopimukselliset syyt estivät vierailun tai kenties suomalaiskiintiö oli jo täynnä.
Tälläkin kertaa idea on ollut hieman parempi kuin käytäntö, sillä kymmenen, laulajansa arvoisen biisin teko tuosta noin ei vain onnistu. Vetovastuu jääkin vokalisteille, joista Marco Hietala loistaa taas kerran väkevällä tulkinnallaan. Jos jostain, niin tarttuvasta, Tarot-ympäristössäkin tarvittaessa toimivasta Inner Sanctuarysta kannattaisi tehdä promosingle. Lätkäisemällä siihen myös Kakon ja Turusen esitykset, voisi ilman turhaa patriotismiakin sanoa valioiden olevan siinä. Ei liene muuten yllätys, että entisen Nightwish-työparin kappaleissa ovat koskettimet eniten läsnä. Tony Kakon leiviskässä taas kuuluu taustalta Rainbow.
Ruotsin jokapaikanhöylä Mats Levenin Death Is Alive kuulostaa siltä, että sitä olisi ensin tarjottu Hietalalle ja Turuselle, mutta jouduttu kuitenkin tyytymään vaatimattomimpiin artisteihin. Andi Derisin A Perfect Day on taasen mukiinmenevä voimaralli, paitsi että kappale vaatisi korkeampaa äänirekisteriä. Yhtään varsinaisesti huonoa raitaa ei mukaan kuitenkaan ole valikoitunut, joten levyä voi suositella muillekin kuin pakkomielteiltään kaiken kerääville faneille. Joku saattaa ihmetellä, mihin on jäänyt labelin riuskempi tarjonta, se metalli. True-henkilöt saavatkin oman, Out Of The Darkiksi ristityn kokoelmansa loppuvuodesta, johon Schmierin Bloodsucker olisi ollut ennemminkin omiaan.
Bonuksena tulee mukaan kiekollinen mennyttä, tulevaa ja harvinaista, joista eniten mielenkiintoa herättänee Uli Kuschin uusi projekti Ride The Sky, joka ei nimestään huolimatta kuulosta vanhalta Helloweeniltä, vaan laulajansa Björn Janssonin tylsähköltä Tears of Anger -yhtyeeltä. Uusi Candlemass on taas sitä, mitä kaikki odottavatkin, vain Messiah puuttuu. Mielenkiintoista-monikkerin alle menee itselleni aikaisemmin vain nimenä tuttu Threshold, jonka melodiseen, progahtavaan hard rockiin pitääkin tutustua paremmalla ajalla. Kuriositeettina on mukana Gotthardin espanjannos, jolla yritetään ilmeisesti penetroitua eteläisempään Eurooppaan ja Latinalaiseen Amerikkaan. Steve Lee on kyllä lavalla sen luokan pelimies, että missio voi onnistuakin. Varsinaisia huteja tälläkään puoliskolla ei ole Hammerfallin infantiilirenkutuksen ja Sirenian puisevan goottimetallin lisäksi, mutta nekin ansaitsevat paikkansa tyylien kirjon esittelynä.
Into The Light on varteenotettava välitilinpäätös lafkalta, jonka perustaja Markus Staiger tuskin odotti aikoinaan laajenevan nykyisiin mittasuhteisiinsa. Nyt jäädään odottelemaan, mitä Spinefarm tarjoaa täyttäessään tasavuosia parin vuoden päästä. Ehkä Moonsorrow, solistinaan Pekka Ansio Heino, kynäilee 78-minuuttisen saagan vuosien varrella tapahtuneesta.
04.06.2007, Mika Penttinen |
|
