|
01. At The Back Of Beyond
02. The Secret
03. Passing Dead End
04. The Poem
05. Nothing Left
06. My Dark Side Home
07. Wing-Shaped Heart
08. Return To You
09. Through My Eyes
10. Flow This Desert
11. Seven Seas
kesto: 47:43 |
Visions Of Atlantiksen Trinity-levyä ei voi kuunnella viittä sekuntiakaan ilman Nightwish-assosiaatioita. Kiteeläisyhtyeestä muistuttaa etenkin sopraano Melissa Ferlaak, mutta myös yhtyeen sävellykset ja kappaleiden pinnallinen sinfonisuus ovat osasyyllisiä mielikuvaan.
Vaikkei allekirjoittaneella olekaan mitään naislaulua tai -laulajia vastaan - Elisa C. Martin (Dreamaker, ex-Dark Moor, ex-Fairyland) on v**un kova jätkä! -, ensikuuntelulla mieleen jää laulajatar Ferlaakin laulu, joka kuulostaa paikoittain äärimmäisen rasittavalta. Etenkin Return To You -kappaleen alusta löytyvä vihlova kiljukaulavibraatto saa paikat irtoamaan hampaista. Samaa "herkkua" tarjoillaan Trinityllä useampaankin kertaan. Valtaosan ajasta Ferlaak kuulostaa onneksi vähintäänkin hyvältä, parhaimmillaan jopa ihastuttavalta. Laulajattaren välillä ylilyödyn kuuloista vibraa yritetään ajoittain paikkailla miesvokalisti Mario Plankin voimin, mutta onneksi Marion b-luokan vokalisoinnit pysyvät vain sivuosassa - Nightwishilla on Marco Hietala, tässä joukossa kuka tahansa jantteri ei pärjää.
Trinity uppoaa takuuvarmasti Nightwish-fanien makuhermoon. Levy on edistyneempi kuin Angels Fall First, muttei yllä vielä Oceanbornin tasolle. Etenkin laulumelodiat ovat kovin kiteeläismäisiä, muutaman kappaleen laulumelodiat voisi kuvitella vaikkapa Oncellekin sopiviksi. Sävellyskynä ei kuitenkaan pysy kovin terävänä, sillä ajoittaisia näppäriä laulumelodioita - jotka eivät kanna kuitenkaan koko kappaleen ajan, vaan esimerkiksi pelkän säkeistön tai kertosäkeen ajan - ja muita huippukohtia lukuunottamatta kappaleet kokonaisuutena jäävät turhan ennalta-arvattaviksi ja kepeiksi makupaloiksi; kun kerran on kaviaaria rouskuttanut, bulkkimätitahna ei maistu juurikaan miltään. Yhtye osaa kyllä koota palapelinsä oikein, sillä kappalerakenteet ovat erittäin toimivia, melodiahuiput osataan ajoittaa juuri oikeisiin kohtiin. Menevimmillään yhtye saa niskalihaksetkin väräjämään.
Visions Of Atlantiksen suurin ongelma ei ole kappalemateriaalin laatu, vaan juuri tällaisen musiikin ylitarjonta. Näitä wannabe-Nightwisheja, Nightwish-soundalikeja ja muita - aiheesta tai aiheetta - kiteeläisorkesteriin assosioituja tapauksia kun on aivan kasapäin: After Forever, Dreamquest, Edenbridge, Epica, Evanescence, Leaves' Eyes, Sirenia, Tacere, Tristania, Visions Of Atlantis, Within Temptation, Xandria ja ties kuinka monta miljoonaa muuta vähemmän tunnettua. Kuuntelija saa olla aikamoinen fanaatikko, että kaiken tämän suon jaksaa kuunnella läpi ja Visions Of Atlantiksen siitä joukosta poimia. Vaikka Trinity on "ihan kivaa" kuunneltavaa, ei se nouse muiden lähellekään samantyylisten artistien tai levyjen yläpuolelle. Saksassahan itävaltalaisyhtyeen levy tulee myymään kuin hapankaali Oktoberfestin aikaan jo pelkällä olemassaolollaan, mutta näin suomalaisittain Trinity kalpenee paikallisten yrittäjien rinnalla.
24.05.2007, Ossi Jääskeläinen |
|
