Kansitaide Tourniquet
Where Moth And Rust Destroy
CD
[ Metal Blade ]

( 8 )
Osta CDON:ista
01. Where Moth And Rust Destroy
02. Restoring The Locust Years
03. Drawn And Quartered
04. A Ghost At The Wheel
05. Architeuthis
06. Melting The Golden Calf
07. Convoluted Waters
08. Healing Waters Of The Tigris
09. In Death We Rise
Tourniquet edustaa musiikillista neroutta puhtaimmillaan. Voisin lopettaa jo tähän, mutta yhtye ansaitsee paljon enemmän kuin yhden virkkeen. Minulla on ollut kunnia saada seurata Tourniquet'n uraa esikoisalbumi Stop The Bleeding'ista saakka 1989, jolloin yhtye soitti yhdistelmää King Diamondista, speed metallista ja jostakin Cynicin tapaisesta. Rumpali Ted Kirkpatrickille on oltu tarjoamassa maailman parhaan rumpalin titteliä useammin kuin kerran, ja syystä. Paitsi rumpuja, Ted on soittanut myös kitaraa useimmilla Tourniquet-albumeilla. Jo tämän yksinään antanee osviittaa miehen kovasta vaatimustasosta. Kaiketi tiedemiehen poikana oleminen sitten merkitsee jotakin...
Tällä kertaa Kapteeni Ted on valikonut kitaristeikseen parhaista parhaat: kepeissä taituroivat Trouble-kitaristi Bruce Franklin ja ex-Megadeth/ex-Cacophony-velho Marty Friedman. Ei, tällä kertaa kirurgisen tarkan Tedwardin ei ole tarvis rasittaa omia sormiaan kitaroiden kielillä. Tourniquet'n kuuntelu on tavallaan kuin katsoisi Lord Of The Rings'ia, niin että sen musiikilliseen maisemaan ei koskaan kyllästy, samaten kuin LotR:n visuaalinen maisema jaksaa aina vain viehättää. Tämä johtuu monimutkaisista, mutta kiinnostavista (ja usein pitkistäkin) kappalerakenteista. Tourniquet ei ole tarkoitettu musiikin kuuntelun amatööreille. Unohtakaa Dream Theater, muusikon valinta on Tourniquet.
Seitsemännellä täyspitkällään Tourniquet näyttää jälleen kerran kuinka teknistä metallia tulee tehdä oikein. Tunteikkaat sweepit, kuten levyn nimikkokappaleessa ja raidalla Healing Waters Of The Tigris, ovat ihanteellista musiikkia mielimatkailuun siitä puhumattakaan, että Tourniquet on aina ollut fiksu bändi. Sen lyriikat tulvivat hyviä tarinoita ja ehkä jopa hieman filosofiaakin. Levyllä on vain yksi floppi ja se ilmeisesti johtuu Tedin halusta tehdä levyn loppuraidaksi jotain "erilaista", tietäen että biisin vastaanotto tulee olemaan mallia "vihaa tai rakasta". Surullista kyllä, mutta melankolinen orkestraatio seitsemän minuutin kohdalla kappaleessa In Death We Rise on aivan totaalinen huti. Muutoin levy, kuten jo alussa sanoin, on silkkaa neroutta. Osta se NYT.

26.02.2003, Starbuck
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
Psychosurgery
Psychosurgery
[ CD ]
http://www.tourniquet.net/ Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Lukukertoja : 2848
Palaa »
 
Bookmark and Share