Slipknotin kolmas dvd on kaksijakoinen tapaus. Ykköslevy Voliminal väittää itseään elokuvaksi, mutta Shawn "Clown" Crahanin kolmatta vuotta kasailema taidepläjäys taitaisi olla oikeassa paikassa Kiasmassa, ihan siinä spermapesukoneen vieressä.

Voliminal on juoneton ja sekava, bootleg-tasoinen käsikameralla sinne päin husittu kuvakooste Slipknotista lavalla, laattaamassa, fanien seurassa, takahuoneessa, treeneissä, vessoja tuhoamassa, kuittaamassa kultalevyjä ja missä nyt ikinä. Positiivisesti ajateltuna, filmi esittelee bändin arkea niin koruttomasti kuin sitä nyt voi brutaalin paskalla kuvanlaadulla esitellä, mutta valitettavasti Voliminaliin on sekaan ujutettu myös "häiritseviä kuvia", kuten tappeluita, kärpäsen pörinää, takaperin kulkevia skootteripoliiseja, matoja ja muuta sekavaa. Materiaali saattaa olla leffan ohjaajan mielestä psyykeä häiritsevää, mutta katsojaa häiritsee lähinnä tauhkan turhuus. Kuvilla ei pääse kenekään pään sisään, sitä ovat yrittäneet Crahania lahjakkaammatkin elokuvaohjaajat.

Paljon paremmin bändin miehistön päiden sisään pääsee sen sijaan elokuvaa huomattavasti antoisamman kakkoslevyn minihaastatteluilla. Niistä paljastuu paitsi lähes kaikkien bändin jäsenten kasvot, myös joitain heidän vapaa-ajanviettotavoistaan, joihin yhdellä kuuluu golf. Niistä selviää myös bändin uhrauksia, raivon lähteitä ja myös se, että ihan kaikki bändissä eivät taida käydä ns. kaikilla pytyillä. Mukana on tietenkin myös yksi epähaastattelu jossa bändin jäsenestä ei saada irti yhtään mitään.

Kakkoslevyn muu anti onkin tavanomaisempaa musadvd-materiaalia livepätkineen ja promovideoineen. Disasterpieces-dvd:llä tulikin jo esiteltyä kaikki bändin kahden ensimmäisen albumin promovideot, joten Voliminal: Inside the Ninen kakkoslevy sisältää kaikki Vol. 3: (The Subliminal Verses) -albumin viisi videota mukaanlukien aika omituisen Vermilion pt.2:n, jota ei muussa yhteydessä aikaisemmin ole nähtykään.

Levyn yhdeksän hyvätasoista livepätkää on kuvattu ympäri maailman, kuin alleviivaamaan Slipknotin universaalia suosiota. Bändi on päässyt pitkälle noustuaan desmoineslaisesta kellarista vuonna 1998, mutta kuten James Root asian pukee, se ei taida olla vieläkään saavutuksiinsa tyytyväinen.

Viime vuosina on tehty runsaasti tasokkaita bändidokumentteja, joten odotin paljon tämänkin julkaisun dokumenttiosalta, Voliminal-"elokuvalta", mutta se oli ehkä liian korkealentoista ja lo-fi:tä makuuni. Niinpä Voliminal: Inside the Ninen bonusroju onkin perinteisyydessäänkin paketin pääasiaa tasokkaampaa ja mielenkiintoisempaa katsottavaa. Ehkä se on vain niin, että onnistuneen musadvd:n voi tehdä vain sillä vanhalla kaavalla. Pisteet silti kunnianhimoisesta yrityksestä.