|
01. Visions of Armageddon
02. Lady Pain
03. Fight Against Time
04. This Life
05. Stood My Ground
06. Get Back To the ring
07. Loving Me to Death
08. Adastra
09. The Sun |
Useamman lyhyemmän levyn julkaissut helsinkiläinen Adastra debytoi nyt pitkäsoiton merkeissä. Homman nimi on vahvasti kasarilta tuoksuva eeppinen powermetalli. Levyä kuunnellessa ensimmäinen huomio on äkäinen toteutus. Bändi soittaa tiukasti. Erityisesti tuplakitarat ovat vahvoilla, Iron Maidenia on kuunneltu, mutta ei kopioitu. Tuplabassaria kuullaan, mutta onneksi ei koko aikaa, mikä nykyään onkin harvinaista. Sävellyksissä on havaittavissa progemetallin vaikutusta siinä mielessä, että ne eivät ole helpoimmasta päästä, eikä koko aikaa kaahata tuhatta ja sataa. Toisaalta taas materiaali on hieman liian yksitotista, biisin tai pari olisi hyvin voinut pudottaa pois kokonaisuuden siitä kärsimättä. Jokainen biisi on silti sävelletty huolellisesti ja mikä erityisen merkillepantavaa, laulu ja kitaraharmoniat pystyvät koko ajan pitämään yllä pyrkimystä melodisuuteen, joka helpottaa kuuntelukokemusta ja näin ollen nostaa pistesaalista. Laulusolisti sitä vastoin saldoa ei nosta. Ainakaan levyllä hän ei yllä muun yhtyeen korkealle suoritustasolle, vaikka yritystä onkin. Vokaalit menevät liian paljon huudoksi, eikä ylärekisterillä juhlita. Tosin eihän tuo falsetti mikään välttämättömyys ole. Biiseistä on pari ylitse muiden. Stood My Ground omaa erittäin hyvän riffin ja on muiltakin osin The Last Sunsetin tymäkin veto. Myös Loving Me to Deathin riffi on mainio, eikä itse biisikään paljoa häviä Stood My Groundille. Kunnianhimoista tavaraa joka tapauksessa. Tässä nimenomaisessa tapauksessa soitto- ja sävellystaito riittävät kunnianhimon toteuttamiseen vähintäänkin kelvollisesti. Eli kahdella sanalla lupaava debyytti. Siitäkin huolimatta jokin tarkemmin määrittelemätön tässä haraa vastaan. Todennäköisesti kyse on laulajan yksitoikkoisuudesta yhdistettynä hieman vanhanaikaiseen meininkiin, mutta vielä noin tusinankaan kuuntelun jälkeen en saanut asiasta täyttä varmuutta. Vielä lopuksi erityismaininta kansitaiteesta. Siitä on vastuussa Juha Vuorma, eli pointsit siitä, että joku jaksaa tänä päivänä vielä panostaa hienoihin kansiin.
20.05.2007, Ismo Karo |
|
