|
01. Looking At The Mountain
02. No Time
03. Long Time Burning
04. The Dark
05. Harvester Of Lies
06. Time To Kill
07. Silas Brainchild
08. My Bird Of Prey
09. I Can't Seem To Find It |
Brittiläinen stoner rockin luottoratsu Josiah on siirtänyt kirjansa saksalaiselle Elektrohasch Records, ja uusi albuminsa onkin allekirjoittaneen ensimmäinen kontakti entuudestaan vain nimenä tuttuun yhtyeeseen. No Timen voi heti kärkeen sanoa olevan mukavaa kuunneltavaa. Musiikissa on selkeästi vivahteita 70-luvun rockista, ja tätä vaikutelmaa osaltaan tukee myös vokalisti Mathew Bethancourtin ääni. Tämä bändi olisi voinut olla kovaa valuuttaa silloin Sabbathin, Zeppelinin, Purplen, Riotin, BÖC:n ja Kissin aikakaudella
Levyn rehvasteleva luonne, ison kuuloinen rytmiosasto, tanakat riffit ja selkeä rock-henkisyys yhdistyvät mainioksi paketiksi. Tämä bändin kolmas albumi osoittaa äijien olevan valmiita isompiinkin ympyröihin, jos kohtalo bändin niihin heittää. Biiseissä on riittävästi vaihtelevuutta, ja kokonaisuuden kuuntelee siksikin läpi mielellään, mutta väittäisin, että joissain levyn biiseissä tapahtuu melkeinpä liiankin paljon liian lyhyessä ajassa. Vähemmän on enemmän, tai olisi ollut, tässäkin tapauksessa. Jostain syystä Blue Öyster Cult tulee mieleen useassa paikassa tämän levyn kuluessa niin sovitusten kuin soundienkin osalta. Tämä tietenkin yksinomaan positiivisena huomautuksena. Vanha koulu ei ikinä kuole, ja monesti vanhojen partojen hännillä kulkeminen on jonkinasteinen lupaus myös tämän perässähiihtäjän materiaalin iskevyydestä. Biisit itsessään ovat varsin pitkiä ja laajakaarisia, itse asiassa ainutlaatuisella tavalla varsin viiltäviä ja tumman tunnelmallisia (kuten vaikkapa Harvester of Lies).
No Time ottaa aikansa matkallaan kuuntelijan hermokeskukseen. Se ei ole tyylillisesti kiinni tässä ajassa, minkä vuoksi se maistuu hyvältä vielä seuraavanakin päivänä. Sovitukset ja musiikki yleensäkin ovat selkeästi harkittuja. Väittäisin, että Josiahin soundissa on jopa hiuksenhienoa progevivahdetta. Nämä jätkät ansaitsevat tulla kuulluiksi.
UK stoner rock stallwarts Josiah have shifted over to Germany's Elektrohasch Records and although I've heard of these guys before I haven't had the chance to hear any of their previous material. That said, No Time is an excellent listen. With definitive vibes from classic 70's rock, aided by an adept lead singer in Mathew Bethancourt, these guys could have easily been a hit sensation back in the Sabbath/Zeppelin/Purple/Riot/BÖC/Kiss generation.
Lots of swagger, lots of big beats, thick riffs and clear rock sensibilities make for a potent package. Considering this is Josiah's third album, these guys show a lot of promise still untapped in regards to the masses. There's enough diversity within the songs themselves to keep the album fresh for a ride from start to finish, although I might care to argue that there is too much happening within the songs themselves. Less is more could have been a more fluent way to go in this case. For some reason I hear quite a bit of Blue Öyster Cult in this band's arrangements and sound. That, of course, is purely a good thing. Old School will never die and riding on the coattails of your predecessors is many times a sure-fire gesture that your own material will work. The songs themselves are rather long and drawn out, overall pretty discordant in a unique way, and somewhat dark in vibe (take Harvester of Lies for example), along with a definitive moodiness.
No Time requires some time to get used to in the longer haul. It's not an album that's fly by night or the flavor of the day. There's quite a bit thought behind these arrangements and the band's music in general. I might even care to argue a prog element to Josiah's sound on this album. However you want to slice it, these guys deserve a listen.
01.06.2007, Starbuck |
|
