|
01. Superior Existence
02. Plague Injected
03. Oppressing the Weak
04. Chaos Dissection Order
05. Retaliate
06. Severely Deteriorated Flesh
07. Dismal
08. Abhorrent
09. Grind Culture
10. Hollow
11. Exhume
12. Swift Genocide
13. Illuminati
14. Human Slave Colony
15. Bewildered by Rage
16. Hate/Kill
Kesto: 31:08 |
Kun vuodesta 1994 toiminutta Inhumea mainostetaan maansa johtavana death/grind-porukkana, jossa on mukana entisiä jäseniä niin Sinisteristä kuin God Dethronedistakin, käy kyseenalaistaminen mielessä salamaakin nopeammin. Vaan kun Chaos, Dissection, Order soi parit kerrat soittimessa putkeen, käy selväksi, että asiassa taitaakin olla totuuden siemen.
Kolmanteen levyynsä edennyt Inhume on pyöritellyt peukaloitaan brutaalin mäiskeen kuvioissa aina vuodesta 1994 asti, joten julkaisutahti ei ole aivan sieltä nopeimmasta päästä. Hyvää kannattaa kuitenkin odottaa, kuten vanha sanontakin asian kertoo. CDO ei petä, vaan vetää turpaan lujaa, armottomasti ja liki raskausennätyksiä tehden.
Siinä missä monet bändit hakevat tasapainon deathin ja grindin välillä kauttaaltaan nopeasti soittamalla, mutta korkeintaan riffeillä pesäeroa pure genre -tavaraan tekemällä, lähestyy Inhume asiaa toisenlaisesti. Bändi kyllä grindaa mielipuolisesti ja raivokkaan nopeasti kuin vesikauhuinen psykopaatti, mutta tarjoilee vastapainoksi myös värisyttävän raskaita keskitempoisia runttauksia. Olo on hämmentynyt, sillä tuloksena on kuin superraskaan panssarivaunun ja huippunykyaikaisen suihkuhävittäjän epäpyhästä ristisiitoksesta.
Kun Inhume polkee lujaa, se kulkee todella lujaa. Kun Inhume riffitelee deathmetalmaisemmin, se tekee sen murhaavasti runnoen. Mikä parasta, nämä näennäisen erilaiset osaset ovat hitsattu toisiinsa saumattomasti ja lopputulos on silkkaa teurastusta. En koe liioittelevani sanoessani, että Inhume on - ihan aikuisten oikeasti - ääribrutaalia tavaraa.
Lyhyiden, ytimekkäiden ja napakoiden murharallien toimivuus perustuu paitsi tiukkaan soitantaan ja osien osaavaan yhdistelyyn, myös harkittuun ja taidolla työstettyyn äänimaailmaan. CDO:lla kitarat soivat raskaasti, murjovasti, repivästi ja runnovasti, mutta selkeyttä ei ole kadotettu mihinkään. Niin ikään bassosta ja rummuista löytyy ruumiinpaloja irroittavia elementtejä, joilla piestään luulot heikkopäisistä irti. Sinä kuuluisana kirsikkana kakun päällä on möreästi kurnuttavat örinävokaalit sekä korvia vihlovaa grindirääkynää. Helvetti, tässähän lähestytään jo täydellisyyttä genren tuotantoarvojen nimissä.
Chaos, Dissection, Order ei ole mikään legendaarinen onnistuminen, sillä ytimekkyydellä ja yhdenmukaisuudella on hintansa. Jos näistä asioista kuitenkin viisveisataan, on käsillä yksi vuoden kovimpia tekijöitä death/grind-pieksennän saralla, jota ei kenenkään genrefanin tule sivuuttaa. Tämä levy tappaa.
18.05.2007, Serpent |
|
