|
01. Indigenous Laceration (video)
02. Quasi Putrefaction (video)
03. Bloody Gaya Fulfilled (live video)
04. Progeny of Rmdax Tasing
05. Indigenous Laceration
06. Enthrone
07. Bloody Gaya Fulfilled
08. The Gods Weep
09. Where The Utux Ancestors Wait
10. Exultant Suicide
11. Banished Into Death
12. Quasi Putrefaction
Kesto: 43:55 |
Taiwan lienee kuuluisampi miltei mistä vaan muusta asiasta kuin metallimusiikistaan. Tästä huolimatta jo reilun vuosikymmenen verran on puurtanut paikallinen bändi Chthonic, joka on sittemmmin synnyttänyt neljännen täyspitkän levytyksensä, Seediq Balen.
Niin paljon kuin jo lähtökohtaisesti pidänkin eksoottisista tapauksista, Seediq Balen ei valitettavasti yllä kuriositeettiastetta pidemmälle. Ei, vaikka kuinka toivoisin löytäneeni taiwanlaisesta black metal -bändistä jotain herkullista ja erilaista koettavaa. Sen sijaan levy tarjoilee kolmisen varttia, ja rapiat videoineen päälle, sinfonista ja syntikkapitosta mustismetallia.
Mustista sikälikin, että jos vertailukohtia pitää hakea, löytyy lähimpänä samaa genreluokitusta sellaisia nimiä kuin Norjan oma Dimmu Borgir tai vampyyribändi Cradle of Filth. Harmillista vain, ettei Chthonic ole halunnut tahi uskaltanut hakea juttuunsa tarpeeksi sitä niin sanottua omaa juttuaan. Lopputuloksena on ikävästi halpatuotantotapaukselta haiskahtava versio edellä mainituista nimistä, toki ripauksella aasialaista fleivöriä.
Levyn kappaleet sisältävät siinä määrin syntikkaa, että heikkopäisempää hikoiluttaa. Kun kosketinmattoa tarjotaan lähes jokaiseen väliin, kitaroista revitellään melodisia lurituksia, jopa powermetalmaisia tiluliluja myöden, on kokonaisuus ylitäyteläisen sirkusmainen ja täyteen ahdettu. Yksinkertaisesti liikaa tavaraa kerralla. Hirvittävimmillään tämä iskee kohdissa, joissa rummut takovat vimmatusti syntikoiden vetäessä omia kuvioitaan, kitaroiden hurvitellessaan melodioissaan ja naislaulujen kauniisti hoilatessaan. Kaoottista, mutta vähemmän mairittelevassa mielessä.
Soundeiltaan levy ei ole päässyt arvattavia esikuviaan pidemmmälle, tai suoraan sanoen, edes sinne asti. Rummut ovat turhan muovisen kuuloista nakutusta, kuin rumpukoneilla tehtyä naputusta. Kitaroista löytyy vain harvakseltaan rouheaa runttausta, muutoin mennään turhan taustalle miksatuilla ja vaisuilla soundeilla. Syntikat sen sijaan käyvät lähes lyömään korville ja korkeaa massarääkynää tahi tusinakorinaa kuullaan maailman tappiin asti. Naislaulusta voidaaan antaa pienimuotoista plussaa.
En tiedä millaiseen yleisöön Seediq Balen kaltainen musiikki vetää, mutta hyviä arvosanoja on näyttänyt tämäkin levy ulkomailla saavan. Jos näennäisen mahtipontinen ja runsailla syntikoilla varusteltu melodinen aasialainen black metal maistuu, on tällä levyllä varmasti sarkansa kynnettäväksi. Minulle tämä kokemus kuitenkin siinä määrin riitti, ettei ole vastaisuudessa pelkoa soittimeen pääsystä. Bonuksena levyltä löytyy pari musiikkivideota, sekä yksi live-tallenne.
18.05.2007, Serpent |
|
