|
01. Opening
02. Villaggio
03. Movimento 1: Egoismo
04. Preludio: Paura
05. Culto Disarmonico
06. E' l'Ora
07. Dolce Acqua: Speranza
08. Gioia, Disordine, Risentimento
09. Jethro Tull Medley
10. Notte a Bagdad
11. Johnny Sayre: Il Perdono
12. Jesahel
13. With a Little Help from My Friends |
Progressiivisen rockin harrastajille cd-aikakausi on avannut ennennäkemättömiä mahdollisuuksia. Cd-muodossa prässättyjen uudelleenjulkaisujen myötä monet alan harrastajat ovat päässeet käsiksi musiikkiin, jonka hankkiminen olisi muuten osoittautunut hankalaksi ja lompakon sisältöä keventäväksi touhuksi. Esimerkiksi Italiassa hyvin toimineen kierrätyssysteemin ansiosta moni vähemmille myyntiluvuille jäänyt levy vedettiin 1970-lvulla markkinoilta pois, jonka jälkeen levyt sulatettiin ja ne päätyivät täten mm. Fiatin kojelaudaksi.
Internetin keskustelufoorumien ja erilaisten pienlehtien ansiosta monet yli 30 vuotta sitten vaikuttaneet progeyhtyeet ovat päässeet nauttimaan uutta arvostusta, mikä on myös toisinaan johtanut vanhojen kulttibändien uudelleenkokoamisiin. Vuosina 1971-1974 italialainen Delirium ehti lyhyen olemassaolonsa aikana julkaista kolme pitkäsoittoa, joilla se yhdisteli omalaatuisesti jazzahtavia sävyjä, kepeitä pop-melodioita ja avantgardistisia sävyjä Jethro Tullilta ja King Crimsonilta omaksumaansa progeen. Italialaisesta perspektiivistä katsoen Delirium oli suhteellisen menestyksekäs yhtye. Bändin kolmas single Jesahel (1972) nousi komeasti listojen kärkeen ja yhtye oli seuraavan vuoden ajan kuumaa valuuttaa. Suosiota ei kuitenkaan kauaa kestänyt ja Deliriumin kolmas pitkäsoitto Delirium III (1974) jäi ostavalta yleisöltä väliin, mikä lopulta hajotti yhtyeen. Suurin osa Deliriumin jäsenistä jätti musiikkikuviot lopullisesti taakseen ja ainoastaan kosketinsoittaja Ettore Vigo jatkoi musisoimista, tosin huomattavasti kevyemmän musiikin parissa.
Reilut 30 vuotta Deliriumin hajoamisen jälkeen Ettore Vigo on kasannut vanhan bändinsä uudelleen. Vanhasta kokoonpanosta mukaan on lähtenyt enää puhallinsoittaja Martin Grice, joka liittyi Deliriumiin toisen pitkäsoittonsa Lo Scheme E Il Villaggio (1972) aikoihin. Muut jäsenet, Roberto Solinas (laulu, kitara), Fabio Chighini (basso, laulu) ja Pino Di Santo (rummut, laulu) ovatkin selvästi vanhoja kehäkettuja nuorempaa ikäpolvea, mikä kuuluu yhtyeen kokonaissoundissa. Porukan viimevuonna taltioima Live pyrkii kunnioittamaan Deliriumin vanhaa tyyliä, mutta eri kokoonpanon ja modernimpien soundien ansiosta hommasta huokuu uusi ote. Uudet jäsenet ovat selvästi olleet Deliriumin faneja, mikä tekee touhusta innostuneen kuuloista. Erityisen innostavaa on kuunnella, miten hienosti yhtye on opetellut vanhat laulustemmaosuudet.
Vanhojen klassikoiden lisäksi Delirium on ottanut ohjelmistoonsa Jethro Tullin kappaleet Bourée ja Living In The Past sekä The Beatlesin With A Little Help From My Friendsin. Covereiden mukaan ottaminen on kuitenkin melko turhaa, sillä Deliriumin omakin materiaali omaa tasaväkisiä ikuisuusarvoja. Tervetuloa takaisin!
27.04.2007, Kalevi Heino |
|
