|
01. More
02. Lackluster Day
03. The Clone
04. Distant Memory
05. Release
06. Life Deprived
07. Between the Lines
08. Bound to Come
09. Under
10. Brother
11. Cut from Stone
Kesto: 47:15 |
Antifanien silmissä Susperia on helppo laskea "taas yhdeksi sivuprojektiksi" norjalaisten metallibändien joukossa, vaikka bändin omaa uraa on uurrettu jo vuosituhannen vaihteeta asti ja julkaisupuolellakin ollaan edetty jo neljänteen kokopitkään asti. Näistä seikoista huolimatta vasta nyt alkaa napanuora olla historiassa ja bändin kohtalo seistä omilla tolpillaan.
Edellisestä Unlimited-kokopitkästä ei olla suuria harppauksia tehty suuntaan tai toiseen, vaan Cut from Stone rynkyttää soittimessa raskassoundisen uusiorässin nimissä. Tarkemmin kuvailtuna hevi- ja Pantera-vivahteet puskevat esiin paikoin napakasti, mutta bändi säilyttää oman tyylinsä harkitun tarkasti.
Kappaleissa on levyä ajatellen mukavasti vaihtelua, mutta tyylirikot ja muut karikot välttäen. Energisimmillään biisejä viedään nopealla tempolla ja mukavan tarttuvilla thrash-riffeillä kyydittäen, rauhallisimmillaan taas kuulijaa kuljetellaan melodisemmalla vaihteella ja vähemmän väkivaltaisella pieksennällä. Näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta riffeistä ja rumpupatteriston puolelta löytää kiinnostavia yksityiskohtia, muttei mitään menevyyden kustannuksella.
Thrash-riffittelyn ja panteramaisen asennepuuskutuksen fuusio toimii, eikä edes runsaasti modernisoitu ote soundeja myöten tee hallaa bändin omaleimaiselle esitykselle. Soundit ovatkin kitaroiden osalta sellaista jälkeä, että oksat pois ja naama vihreäksi kateudesta. Nämä kitarat nimittäin ainakin meikäläisen kirjoissa kaikessa superselkeydessään omaavat sellaista särmää ja poweria, että lättyä kehtaisi käyttää vaikka referenssilevynä tietyille bändeille. Turhan kliinisistä rummuista en sen sijaan aivan samaa ylistystä antaisi.
Toinen positiivisesti yllättävä puoli on laulajan osaava, persoonallinen ja hallittu laulanta. Tyyli kun taipuu paitsi puhtaampiin huudatuksiin, myös kärisevämpään rähinään ja rehellisen rässähtävään karjuntaan. Ominaisuus, jota liian harva bändi tuntuu thrash metal -hajuisten genrekuntien puolella enää nykyään tekevän.
Kaiken yhteen ynnäten Cut from Stonea kehtaa jopa vähän kehaista, vaikka kaikkea potentiaaliaan se ei pääsekään käyttämään. Biisit kaipaisivat ehkä vielä hieman lisää rosoisuutta ja särmää, ja herkempää, melodista puolta voisi potkaista vaikka nivusille. Vaan makunsa kullakin ja ehkä tämä sitten on se puuttuva lenkki melodisemman metallin ja äijämäisemmän rässin välimaastossa - mene ja tiedä.
17.04.2007, Serpent |
|
