|
01. 7th Seal
02. Ancient Splendor
03. Aghast
04. Death As Solution
05. Unspoken Veneration
06. Death Cult Era
07. Vile Intervention
08. Gateway To Oblivion
09. Unholy War
10. Black Wings Of Death
11. Grievance
Kesto: 42:22 |
Jo 15 vuoden kunnioitettavaan ikään ehtineen Lord Belialin tuorein levy Revelation on tasavarmaa melodista black metalia Dissectionin tyylisen meiningin kovimmille ystäville. Puhtaat kitaranäppäilyt ovat kuin suoraan Jon Nödtveidtin hyppysistä, liidimelodiat samaten. Yleistunnelmakin on samanhenkinen, joskin hienoisesti sokerisempi. Näillä kriteereillä bändi tulee paikoin lähelle jopa Whoraclen aikaista In Flamesia, joten ymmärtänette, jos en kutsu Revelationia aivan nimensä mukaiseksi ilmestykseksi.
Kokonaisuutena Revelation taittaa Storm of the Light's Banen valoa niin vahvasti, että hienovaraisempia viitteitä muihin bändeihin on kenties jopa harhaanjohtavaa nostaa esille. Tempo on oikeastaan jatkuvasti keskiviivan yläpuolella, vieläpä varsin tarkasti istutettu tiettyyn suuruusluokkaan. Sen takia levy vaikuttaakin pidemmältä kuin se oikeasti on. Täytyy kuitenkin todeta, että Lord Belial osaa tehdä lainatuista aineksista ihan kelvollisen leivonnaisen - sekin tuntuu olevan monille tämän päivän metallibändeille liian suuri vaatimus. Esimerkiksi Vile Intervention on urkusoundeilla ryyditettyä, erittäin vakuuttavaa väliosaa lukuun ottamatta silkkaa Dissectionia, mutta lopputulos ei kuulosta lainkaan valjulta pastissilta, jos ei nyt antikosmiselta mestariteokseltakaan. Tätä seuraava Gateway To Oblivion on puolestaan levyn hidastempoisimpia kappaleita, eikä vakuuta puhtaine lauluineen lähellekään samalla tavalla kuin edeltäjänsä. Black Wings Of Death on tyylillisesti lähempänä jo mainittua In Flamesia ja nousee hienon soolonsa ansiosta yleisen tasapäisyyden yläpuolelle.
Revelationia on helppo kuunnella aivot off-asennossa tietynlaisena kulutusmusiikkina; yhtä lailla voisin kuvitella tämänlaisen musiikin toimivan joillekin salikuntoilun tahdittajana. Revelationia ei parhaalla tahdollakaan voi kuvailla ajatuksia herättäväksi musiikiksi, niin tavanomaista se muutamista hyväksyvän nyökkäyksen ansaitsevista hetkistä huolimatta on. Periaatteessa siis ihan vetävää, tuotannollisesti (liiankin) miellyttävää ja taatun melodista black metalia on tarjolla. Kakku näyttää hyvältä, eikä maistukaan paskemmalta, mutta ravintoarvot eivät ole vallitsevan onton fiiliksen perusteella aivan kohdallaan.
02.05.2007, Antti Korpinen |
|
