|
01. Wingman
02. Life on Fire
03. Losing Time
04. Ivory Tower
05. I Failed You
06. Arriving As The Dark
07. Streams Of Madness
08. Delta Sunrise
09. Between The Lines
10. Soaking Ground
11. Yövartio (bonus)
Kesto: 48:31 |
Keski-Suomessa vaikuttavan Excalionin kakkoslevy jaksaa hämmästyttää. Siinä missä pari vuotta sitten ilmestynyttä Primal Exhale -debyyttä pystyi sanomaan kelvollisilla soundeilla varustetuksi potentiaaliseksi lupaukseksi, tuore Waterlines räjäyttää potin kertaheitolla. Tätä timanttia on hiottu oikein urakalla, niin sävellykset kuin sounditkin toimivat debyyttiä reilusti paremmin. Etenkin rytmikitarasoundi ansaitsee kiitoksen, siitä löytyy ns. munaa ja rouheutta isolla kädellä, mutta sama päätee muutenkin koko tymäkkään soundimaailmaan. Myös laulaja Jarmo Pääkkönen on saanut ääneensä hieman lisäsärmää; mies kuulostaakin aavistuksen rouheammalta versiolta Twilightningin vokaali-ihme Heikki Pöyhiästä. Debyyttiä vaivanneet pahimmat kiljumiset on onneksi unohdettu, ja muoviselta kuulostavaa vibraakaan ei tarjoilla enää liikaa.
Kliseiltä ei voi tietenkään välttyä, kun kyseessä on power metalista ja hard rockista muistuttava melodinen metalli. Omaperäisyydeltään levy ei ole lähelläkään kiitettävää - mutta väliäkö sillä, kun koko paketti kuulostaa pirun hyvältä. Jos debyytti olikin helpoilla ja hieman amatöörimäisillä mutta jokseenkin sieluttomilla pimputuksilla tai jopa yhdentekevillä melodioilla - vaikka ne pakolliset harmoniat ja kuorrutukset kappaleista löytyivätkin - varustettua "ihan jees" -kamaa, Waterlinesillä melodiat osuvat aivan nappiin. Sävellystaito on yltänyt vihdoin sovitustaidon tasolle. Pientä progevivahdettakin on havaittavissa muutamassa soolokohdassa kuten Between The Linesin vikkelässä tiluilotulituksessa, mutta valtaosan ajasta soittajat pysyttelevät (turhankin) maltillisella linjalla. Taitoa tuntuisi riittävän enemmänkin, mutta toisaalta Excalion ei sorru ylilyönteihin. Debyyttiä vaivanneesta liiasta mahtipontisuudesta ja pröystäilystä onkin hankkiuduttu eroon, mutta samalla yhtye tuntuu hieman arkailevan.
Aivan täysosuma Waterlines ei ole. Koskettimet ovat jääneet hieman pienehköön rooliin, mutta toisaalta niitä ei tuputeta väkisin aina ja kaikkialla. Levy ei myöskään ole täysin tasalaatuinen, sillä todella timanttisen alun jälkeen meno hieman rauhoittuu ja sävellykset ovat piirun verran alkupuoliskoa löysempiä. Samoin yksilösuorituksista löytyy pientä kitisemisen aihetta, esimerkiksi Pääkkösen laulu ei toimi herkimmissä kohdissa kuten Soaking Groundin alussa aivan samalla intensiteetillä kuin enemmän äijäilyä vaativissa paloissa; myös miehen lausuminen särähtää hieman korvaan ajoittain. Kaikki pikkupuutteet on kuitenkin helppo unohtaa mahtavien sävellysten soljuessa korvissa.
Muutama semihitiksi laskettava biisikin on osunut joukkoon, mutta suurelta yleisöltä Waterlines mennee silti sivu suun - ja se on sääli. Näillä eväillä ei kuitenkaan päädytä radion voimasoittoon. Pienenä ajatusleikkinä, jos Spinefarm olisi aikanaan kiinnittänyt Excalionin Twilightningin sijaan, juurikin tämä yhtye kiertäisi niin isoilla klubeilla kuin kesän festareillakin, eikä sen tarvitsisi soitella enää pitserian nurkassa jossain Perä-Ypäjän laitamilla. Laadusta ei ainakaan ole puutetta.
Waterlinesille tekisi mieli antaa kymppi jo pelkän olemassaolonsa takia: Melodista, tarttuvaa ja ihanan toimivaa heviä kun ei koskaan ole liikaa. Silti, kun tärykalvoille on eksynyt muitakin kotimaisia metalliupeuksia kuten Twilightningin pari ensimmäistä levyä sekä Thunderstonen sulosävelet, Excalion menettää hieman väkisinkin muutaman murusen upeudestaan - yhtye kun ei pääse loksauttamaan alaleukaa lattiaan, ainakaan täysin. Mutta jos melodisesta metallista diggaa vähääkään, Waterlines on taatusti nappiostos.
12.04.2007, Ossi Jääskeläinen |
|
