|
01. Freak Storm At Post Zeta… One Child Missing
02. Snowbound
03. Waking Hour
04. Andromeda Unchained
05. Banished For Sector Q
06. Beyond Redemption
07. Resurrection Time
08. Escape Pod
09. This White Storm Through My Mind
10. The Final Overture
11. Take Me Home
12. Point Of No Concern
13. The End Of Millenium Road
14. The Stars Of Canis Minor
|
Tanskalainen progemetalliryhmä Anubis Gate on kolmannella kokopitkällään omituisen kaksijakoinen. Alkupuolella bändi lataa tiskiin hyvinkin 2000-lukuista vääntöä: suhteellisen alas viritettyä kitaraa, äänivallia ja tiukkoja riffejä. Täytyy siunaamalla todeta, ettei jäljessä ole tällöin kehumista. Biisit kuulostavat yhdentekeviltä ja suorastaan inhottavilta tusinatuotoksilta. Kliseissä löytyy, muun muassa laukkakomppia, sun muuta liian monta kertaa kuultua. Soitto sujuu kuitenkin mallikkaasti, vaikkakin solisti on turhan väritön tapaus. Yllättäen tapahtuu käänne parempaan. Kitarat kevenevät hieman ja biisit pidentyvät kuin huomaamatta. Esimerkiksi This White Storm Through My Mind on todella hieno sinfoninen progemetallieepos, eikä sitä seuraava The Final Overturekaan jää yhtään jälkeen. Kyseinen kaksikko on malliesimerkki progemetallin parhaista puolista. Pitkät sävellykset polveilevat suuntaan jos toiseenkin ilman että fiilis latistuisi sekunniksikaan. Pikkutarkasta soitosta huolimatta lopputulos svengaa. Alkupuoliskon tusinabiiseihin verrattuna ero on huima. Kas kummaa, miten akustisen kitaran helinä taustalla antaakin ilmavuutta. Sitä kuulemme lisää hitaammassa kappaleessa Take Me Home. Mikään nyyhkyballadi se ei ole, onpahan vain näyte siitä, että Anubis Gate pystyy tekemään myös melodista tunnelmaa lopputuloksen saamatta kuuntelijaa vaivautumaan. Ja se svengi, sekin on edelleen tallella. Hajanaisuus ja huonon materiaalin liian suuri osuus aiheuttaa päänvaivaa. Yhtyeen kannattaisi valita selkeä suunta, tai sitten tehdä kahdella eri nimellä, sen verran erilaisia kappaleita tällä kertaa on mukaan laitettu. Jäädään odottamaan jatkoa mielenkiinnolla, yhtyeessä on potentiaalia, kunhan sen joku kaivaisi kunnolla esille.
06.07.2007, Ismo Karo |
|
