|
01. Premonition
02. Sacred Treasure
03. A Legend‘s Avalon
04. Balance Of One
05. Nr. Qwinkle‘s Therapy
06. Transmigration Of Souls
07. God Of Oblique
08. Silent Shore
09. Accidently On Purpose
10. A Mind Beyond |
Joskus 10 vuotta sitten Enchantista povattiin Rushin manttelinperijää. Sellaista Enchantista ei koskaan tullut, vaikka se teki ”ihan kivaa” rushmaista musiikkia, joka jäi laimeudessaan roimasti jälkeen esikuvastaan. Parasta taidokkaassa, joskin melko värittömässä yhtyeessä oli vaikuttavaääninen laulusolisti Ted Leonard, joka toi paikoin mieleen nuoren Steve Walshin.
Toisaalla kitaristi Michael Harris väänsi omalaatuisia kitarademojaan, jotka esittelivät taidokkaan kitaristin, jonka sävellykset olivat poikkeuksellisen kekseliäitä. Harrisin sävellyksistä ei puuttunut mieleen iskostuvia melodioita, hämmästyttäviä koukeroita saati johdonmukaisuutta, ja parin Lion Musicin julkaiseman pitkäsoiton perusteella Michael Harris oli suunnilleen parasta, mitä ahvenanmaalaisella levylafkalla oli tarjottavanaan.
Thought Chamberissa Ted Leonard ja Michael Harris ovat yhdistäneet voimansa. Kumppanuus on selvästi hyödyttänyt molempia. Harris on saanut Leonardista sävellyksiensä arvoisen tulkin ja Leonard on puolestaan saanut laulettavakseen musiikkia, joka tekee oikeutta hänen lahjoilleen. Ja ennen kaikkea kaksikko on saanut taustalleen taidokkaan rytmisektion ja kosketinsoittajan, joiden kanssa homma toimii ihanteellisesti.
Enchant-faneille Thought Chamberin debyyttikiekon rankkuus ja vivahteikkuus saattavat tulla yllätyksenä, mutta Harrisin tuotantoon perehtyneille Angular Perceptions on silkkaa mannaa. Yhtye todellakin tarjoaa jotain uutta progemetallin vaativalla kentällä, eikä sitä voi niputtaa yhdeksi monista Dream Theaterin jalanjäljissä tarpovista tulokkaista. Siinä missä Dream Theater on luonut tyylinsä varhaista Metallicaa ja sinfonista progea yhdistelemällä, pohjaa Thought Chamber tyylinsä yhdistämällä Megadethia ja Kansasta fuusiolle ja itämaiselle sävelasteikoille ominaisiin rakenteisiin.
Monesti sanotaan, että moni kakku on päältä kaunis, mutta tämän kiekon kohdalla harvinaisen tökerön kannen sisältä paljastuu yksi progemetallin helmistä, jota tulevaisuudessa vielä kutsutaan genrensä klassikoksi.
05.04.2007, Kalevi Heino |
|
