|
01. Pins and Needles
02. Sixty-Six
03. Torment
04. Walls
05. YGBFKM
06. Sad
07. Chained
08. Worms
09. Crossed
10. The Time
11. Metal East
12. Qualdio
13. The Temple
14. Once Upon A Time |
Savatage -yhteyksistä tuttu kitaristi Chris Caffery on pukannut ilmoille kolmannen soololevynsä. Se herättää muutamia kysymyksiä, joista tärkein kuuluu "miksi"? Ensinnäkin miekkonen on surkea laulaja, ääni ei kanna yhtään. Toisekseen Pins and Needles on kerännyt kasaan suunnilleen kaikki 1980-luvun jenkkimetallin tympeät puolet, eli lopputulos on melkoisen vastenmielistä kuunneltavaa. Toisaalta vaikka kyseessä on kitaristin soololevy, ei sorminäppäryyttä onneksi esitellä juurikaan. Muuten on kitara kyllä framilla. Riffiä on ängetty raidat täyteen. Mukana on myös kosketinsoittajia (mm. ex-Rainbow Paul Morris), mutta kitaravalli peittää kiipparit melko tehokkaasti kuulumattomiin. Yhtä harvoista valopilkuista, biisiä Metal East, värittävät jouset mukavasti. Jopa melodiaakin on mukana. Alkupää kiekosta sen sijaan on rasittavaa metallia, itseään toistavin ja teennäisellä vihalla kuorrutetuin biisein. Savatagen ystävien kannattaa toden totta kuunnella levyä ennen ostamista pettymyksen välttämiseksi. Puolimatkan raidat Chained ja Worms ovat hieman paremmin kulkevia, nyt alkaa olla jo vähän jopa svengiä, minkä puuttuminen näitä ennen on häiritsevää. Saattaapa tosin olla niinkin, että Jenkeissä on nykyään syytä olla vihainen vokaali ja kirskuva kitara, jotta levy myisi. Edellä mainittujen kahden biisin lisäksi kannattaa mainita kappale nimeltä Qualdio. Se on tämän kattauksen paras esitys, koska a) se on instrumentaali ja b) se on akustinen. Caffery pääsee näyttämään, että kyllä se sorminäppäryyskin on hallussa. Kappale on myös mukava suvanto kaiken tämän raskaan rymistelyn lomassa. Minä en yleensä välitä instrumentaaleista mitenkään erityisesti, mutta tässä seurassa laulun puuttuminen on mannaa. Cafferylta ei nimittäin lähde yhtään. Kontulan ostarin Merikarhu-pubin karaokestakin löytyisi varteenotettavampia vokalisteja. Vähiin jäivät ilonaiheet tällä kertaa. Toivottavasti seuraavaan tapaamiseen mennessä Chris tajuaa hommata laulajan. Jos kappaleiden aivan välttämättä pitää olla vihaisia, niin mielellään sellaisen laulajana joka pystyy edes teeskentelemään vihaista vakuuttavasti. Nyt se ei ole onnistunut.
26.03.2007, Ismo Karo |
|
