|
01. Blind
02. Hollow Life
03. Freak On A Leash (feat. Amy Lee)
04. Falling Away From Me
05. Creep
06. Love Song
07. Got The Life
08. Twisted Transistor
09. Coming Undone
10. Make Me Bad / In Between Days (feat. Robert Smith)
11. Throw Me Away
|
Johan pomppasi. Kornin myötä heräävät eloon pitkästä aikaa MusicTV:n akustiset keikat, joissa esimerkiksi Nirvana ja Alice in Chains soittivat ikimuistoiset vedot viime vuosikymmenellä. Yhtään väheksymättä noiden hienojen yhtyeiden mahtavia vetäisyjä, tekee Korn tämän vielä hienommin.
Sen sijaan, että kappaleet vedettäisi yksiyhteen vain vaihtamalla sähkökitarat akustisiin, on Korn sovittanut kappaleet uusiksi. Asia tehdään heti alussa selväksi, kun Blindin ”Are you ready?” –karjaisu onkin muuttunut kuiskaukseksi. Lisäksi kappale viedään läpi latino-perkussioilla ja mariachi-tyylisillä kitaroilla. Pelkoon ei silti ole syytä, sillä versio toimii suorastaan loistavasti.
Muutkin kappaleet ovat saaneet uudelleenkäsittelyn. Lauluja on muutettu pakostakin, sillä Jonathan Davisin rähinä tuskin sopisi akustisten tunnelmien päälle. Päinvastoin kuin Kornilla yleensä, kitarat ovat sivuosassa, täyttämässä vain yhtä osaa isommasta kokonaisuudesta. Pitkin levyä on istutettu pianoa ja selloa, mutta sovituksissa on myös käytetty mitä erikoisimpia instrumentteja: rytmiä luodaan afrikkalaisilla djembe- ja dumbek-rummuilla. Japanilaisia taiko-rumpuja on puolestaan käytetty Throw Me Awayn alussa. Hollow Lifeen ja Coming Undoneen on musiikkisahalla saatu komean aavemainen tunnelma ja Falling Away From Me saa aivan uusia ulottuvuuksia käsikelloista (ei, en tarkoita sellaisia, joissa on viisarit). Kaiken kruunaa kuitenkin upeasti käytetty lasiharmonikka, jota käytetään useammankin kappaleen pohjien luomisessa. Soitin tuo tunnelmaan valtavan palasen, vaikkei sitä aluksi meinaa edes huomata, ilman että todella keskittyy kuulemaansa.
Evanescencen musiikista voi olla montaa mieltä, mutta yhtyeen nokkanaisen Amy Leen vierailu Freak on a Leashissa on julmetun upeaa kuunneltavaa. The Curen Robert Smithin vierailu Kornin Make Me Badin ja The Curen In Between Daysin kombinaatiossa toimii ihan hyvin, mutta Lee vetää helposti pidemmän korren. Korn esittää levyllä myös versionsa kaikkien aikojen teiniangsti-anthemin, Radioheadin Creepin. Yhtyeen tulkinta on hyvin rauhallinen ja Davisin laulu istuu kappaleeseen kuin pikkunapero potalle.
Vaikka Korn onkin henkilökohtaisesti minulle erittäin kovassa arvossa, en olisi edes märimmissä unissani uskonut, että yhtye pystyy tekemään näin erinomaisesti toimivan akustisen levyn. Kappaleet ovat saaneet uutta kuosia, mutta ovat täysin tunnistettavissa ja toimivat alusta loppuun. Levyn päättyessä jäin kaipaamaan lisää, mikä on pelkästään hyvä asia. Vaikka Head lähti yhtyeestä ja David Silverian panos uupuu levyltä (mieshän päätti pitää jonkin aikaa lomaa musiikkitouhuista), ei tätä edes huomaa ja Korn tuntuu toipuneen molemmista takaiskuista loistavasti. Huomaan latovani yhtyeen tulevaa levyä kohtaan aikamoisia odotuksia, sillä ideoita veteraaneilla tuntuu yhä riittävän.
MTV Unplugged on sikäli mielenkiintoinen, että Kornista aiemmin pitämättömät saattavat löytää yhtyeen tätä kautta, kun taas levyt puhkikuluttaneet pitkän linjan fanit löytävät suosikkisiivuistaan uusia ulottuvuuksia. Kevyempi ilmaisu ei välttämättä kaikille toimi, mutta omat makuhermoni hihkuvat onnesta.
21.03.2007, Tuomas Valtanen |
|
