|
Luctus:
01. World of Blades
02. Filthy Blood, Guts and Shit
03. Už Lietuv¹!
04. Don’t Sign the Armistice
05. Age of Decadence
06. No Future (for Your Future)
Argharus:
07. Nusiramink prieš Audr¹
08. Pašauktas Delèios
09. Žvaigždés Aukštybéj Užges
10. Niekšas
Kesto: 46:32 |
”Kuinka monta uutta liettualaista metallibändiä tiedät?” kysyy Ledo Takasin pressikirje. No, minulle olisi tehnyt vaikeaa keksiä liettualaisyhtyeitä muutenkin, mutta Sonitus Caeli Ardentis laajentaa maailmanmetallitietämystä kahden yhtyeen voimin – vaikkakin bändeistä toinen, Luctus, on siirtänyt päämiehensä mukana olemuksensa Italiaan.
Mitä tähän split-levyyn on uskominen, kyllä Liettuasta tulee ihan kovia äärimetallibändejä. Levyn alkupään täyttää tuo juuri mainittu Luctus, jonka biisit ovat jo kertaalleen ilmestyneet yhtyeen omakustanteella Monument of Hate. Yhtye – joka oikeastaan koostuu kitaristi/laulaja Luctusista – soittaa aggressiivista black/thrashia, johon viha kristittyjä vastaan, konekiväärien äänet ja räväkkä soittotyyli sopivat kuin puukko käteen. Biiseistä tuleekin hieman mieleen Disiplin: biisit rullaavat ärhäkästi eteenpäin, mutta myös black metalin kylmyydelle annetaan oma roolinsa. Vaikka rumpukone taitaakin Luctusin sotamarssia tahdittaa, ovat soundit inhimillisen karkeat. Kappaleista kuitenkin paistaa läpi omaperäisyyden puute ja jonkinlainen keskeneräisyys (esimerkiksi Don’t Sign the Armistice on aikamoista sekasoppaa), mutta itse tunnetta Luctus saa ladattua hyvin piippuunsa – etenkin kotimaalleen kumartava Už Lietuv¹! ylvistelee tyylikkäästi. Myös No Future (for Your Future) irvistelee tehokkaasti ihmisvihaisen thrashin voimin.
Supiliettualainen Argharus tyytyy kahta biisiä vähempään saaliiseen kuin Luctus, mutta onpa bändin luotisadekaarikin laveampi. Kuuden minuutin mittaiset kappaleet pysyttelevät Luctusta lähempänä black metalia, ja keskitempoisista kappaleista voi maistaa norjalaisen teräksen maun. Satyricon ja kumppanit ovat siis pyörineet tiuhaan Argharusin soittimissa, ja niinpä vihaiseen ulosantiinn sekoittuu aimo kasa kieronoloisia melodioitakin. Biiseissä hypitään blastista hitaampaan louhintaan, mutta bändin säröisä lähestymistapa jättää kappaleet jotenkin keskitason alueelle. Yhtyeellä on selvästi taitoa ja hieman ideaakin, mutta muutoin bändin julistava ja kylmä black metal jää genren suurien jalkoihin.
1313 kappaleen painoksena julkaistu Sonitus Caeli Ardentis on kokonaisuutena kuitenkin ihan passeli ja yhtenäinen paketti. Kummankin yhtyeen musiikista huokuu pakanallinen raivo ja julistus, mutta harmi vain, että nämä Liettuan nuoret toivot eivät vielä ole kasvaneet omiksi entiteeteikseen idoliensa varjoista. Aika näyttää, milloin nuorten versojen oksat varjostavat isovanhempiaan. Ei kuitenkaan vielä.
14.03.2007, Antti Klemi |
|
