|
01. Orsus
02. The Oppressed Will Rise
03. The Animal Within
04. Finality
05. Cleansing Rain
06. Forgotten
07. Sinners Defeat
08. The Distance Between
09. It Is Done
10. Terminal Liberation
11. Lost Beyond Retrieval
Kesto: 37:56 |
Kolmannen levyn sanotaan usein olevan se vaikein levy tehdä ja sen perusteella voidaan katsoa miten koko yhtye tulevaisuudessa pärjää. Porilaisen Mors Principium Estin tulevaisuus on tuon ajattelumallin pohjalta turvattu, sillä uusin biisikattaus toimii mainiosti ja vaikka edellinen The Unborn -levytys asetti korkeat odotukset, voidaan hyvin todeta että uutukainen täyttää sille asetetut lupaukset varsin kattavasti.
Suurin syy miksi Liberation = Termination toimii niin hyvin, on yhtyeen mielenkiintoinen tapa yhdistää melodiaa ja rankkaa runttausta kokonaisuudeksi joka jaksaa kiinnostaa kuluneisuudestaan huolimatta. Tähän kun vielä yhdistetään kappalerakenteet jotka ovat hyvinkin perinteisiä ja selkeitä, saadaan aikaan hyvinkin mielenkiintoinen keitos. Bändin suurin vahvuus on juurikin se, että melodioita, teknistä riffittelyä ja silkkaa jyräämistä voidaan myös yhdistellä tehokkaiksi kokonaisuuksiksi ilman, että lopputulos muuttuu progeiluksi. Biisit ovat suhteellisen lyhyitä, kaikki keskeinen sanottava saadaan sanotuksi noin neljässä minuutissa, jonka jälkeen seuraava indeksimerkintä onkin jo ajankohtainen. Levyltä löytyy vaihtelevuutta, jotkut kappaleista pelaavat enemmän juuri nopeatempoisella teknisellä sahauksella ja toiset ovat melodisia kokonaisuuksia.
Mors Principium Estin musiikki on itsensä kuuloista ja hyvin tunnistettavaa, vaikka tarjontaa genressä riittää. Tärkein ero onkin, että MPE tekee kaiken hieman paremmin ja omaperäisemmin kuin muut. Kokonaisuutena bändi on erittäin vahva; soitto kulkee ja sävellykset toimivat antaen tilaa jokaiselle osa-alueelleen. Solisti on genressään persoonallinen, vaikka räyhääminen laulutapana ei annakaan tilaa ilmaisulle. Soittopuolen kaverit toimivat metronomin lailla ja biisien ehdoilla, mutta satunnaisesti väliin heitetään pyrähdyksiä jotka todistavat ettei harjoittelu ole ollut ihan vähäistä. Levyn soundit ovat tiukat ja jälleen niin persoonalliset, että ne tunnistaa kuuluvaksi tietylle bändille.
Suurin nipottamisen aihe L=T:n kohdalla onkin sen keskimääräistä lyhyempi kesto, musiikkia kun on vain vajaa 38 minuuttia. Toisaalta, siitäkään ei juurikaan viitsi välittää, puutosta on vain suurinpiirtein yhden biisin keston verran ja albumin ollessa varsin kokonainen ja yhtenäinen ei täytebiisiä sinne olisi edes halunnut. Toisaalta mieleen jää kysymys olisiko bändiltä saattanut irrota vielä yksi asiallinen tykitys tuohon tyhjään tilaan.
Vaikka kritiikkiä onkin esitetty siitä, miten MPE:n konsepti on hieman juuttunut paikalleen, niin joka tapauksessa kuuntelen mieluummin hyvin tehtyä perustyylistä melodeathia kuin huonosti tehtyä vastaavaa. Kyseessä ei ole ehkä alkuvuoden mielenkiintoisin kokonaisuus, mutta ainakin toimivin se on. Tätä levyä tulee kuunneltua jatkossakin.
15.03.2007, Turkka Holmqvist |
|
