|
01. Son of the Jackal
02. Undead Stillborn
03. Avenging Archangel
04. Death is my Master (Slay for Kali)
05. Sepulchral Ghoul
06. Seven Heads They Slumber
07. Infernal Wrath
08. Atomicide
09. Ten Horns Arise
10. Diabolist |
Alankomaat ovat viimeaikoina nostaneet metallista profiiliaan maan kärsittyä heviköyhyydestä 90-luvun ajan. Legion of the Damned pölyttää kakkoslevyllään tulppaaneja ja puukenkiä semmoisella pietiteetillä ettei paremmasta väliä.
Sons of the Jackal on tiukka luenta thrash metalin parhaista puolista. Kadotettujen legioona ei tosiaan yritä keksiä pyörää uudelleen vaan hoitavat homman kotiin kakkoslevyllä sekoittaen kaikki lihaisimmat palat Kreatorista ja Destructionista sekä napaten vielä mausteeksi ihraa Exoduksen reidestä. Pakka toimii kuin rekkamiehen rakko.
Teknisesti yhtyeellä on kaikki kohdallaan. Muusikot mäyhäävät rässiään laserleikkurin tarkkuudella ja tästä ketjusta ei parane etsiä heikkoa lenkkiä. Sitä ei myöskään löydä levyn tuotannosta, sillä soundit ovat raskaat, napakat ja ennen kaikkea selkeät. Eniten naputtamista löytyy itse kappalemateriaalista.
Ruben Stiller määritteli joskus ns. ”8+” –mielentilan, jossa kaikki on ”ihan jees” ja mikään ei ahdista liikaa eikä omatoiminen ajattelu pakota päätä. Samaan tilaan pääsee valitettavasti Legion of The Damnedin levyllä. Sons of Jackal raivoaa 37 minuutin ajan ihan kiitettävästi, mutta jälkikäteen pohdittuna plakkariin ei jää mitään erityisen omaperäistä paitsi Infernal Wrathin tarttuva kertosäe. Yhdellä kertsillä ei vielä kokonaista levyä pelasteta sinne glooriaa vaativien kiekkojen joukkoon, vaikka meno muuten onkin messevää.
Mikäli Legion Of The Damned uskaltaa olla omaperäisempi seuraavalla levyllään, voi se nousta muuksikin kuin taas yhdeksi thrash revival –yhtyeeksi, jolla ei loppupeleissä ollut mitään omaa sanottavaa. Nyt se viihdyttää, mutta so what? Ensi kerralla vielä aavistus enemmän omaa hikeä keitokseen.
13.03.2007, Niko Kaartinen |
|
