|
01. Atlas of Sorrow
02. Godless Commune of Sodom
03. A Window of Madness
04. Curse of the Bard
05. The Struggle Eternal
06. Gealtacht Mael Mórdha
07. Minions of Manannan
Kesto: 44:44
|
Irlannin rannoilla kuohuu taas, ja jos Gealtacht Mael Mórdhan kansikuvaan on uskominen, nousee merestä jotain muuta kuin siikaa ja silakkaa. Kyseessä on varsinainen vesipeto, joka pärskii, kohoaa majesteetillisesti aalloista ja murskaa voimalla Vihreän Saaren viholliset – tätä on Mael Mórdhan toinen täyspitkäkin.
Vaikka yhtye onkin jo lähes kymmenen vuotta vanha, sai bändi ensimmäisen täyspitkänsä aikaiseksi vasta pari vuotta sitten. Enimmäkseen vanhasta demomateriaalista kasattu levy oli hajanainen sekoitus irlantilaista kansanperinnettä, doom metalia ja muita mausteita, mutta nyt yhtye on vahvempi ja tiiviimpi kuin tiheälukuinen berserkkilauma, vaikkakin muutama kappale onkin taas vanhaa demomateriaalia. Samalla yhtye on ottanut selvän askeleen kohti split-levyveljiään Primordialia: kitaravallit aaltoilevat ja rummut kumisevat tuttuun malliin, ja laulaja Roibéard Ó Bogailin äänessä on samanlaista heittäytyvyyttä kuin Alan Nemtheangallakin.
Tätä valoa vasten yhtye maalaa oman kuvansa. Tämä potretti koostuu metallisesta uhosta ja heavy-laukasta, jonka vastapainoksi bändi kasaa myös jykeviä, doomahtavia veisuja Irlannin kolkosta menneisyydestä. Yhtyeen kotomaan suru ja raivo kohtaavat siis mitä mainioimmalla tavalla: esimerkiksi A Window of Madness on sotaisa ja julistava menopala, kun taas The Struggle Eternal esittelee nimensä mukaisesti ikuista taistoa käyvän, jylhänkuuloisen Mael Mórdhan, joka kuitenkin tuo pienen taivaanharmaan keveyden kappaleeseen Ó Bogailin huilulla. Niinikään Ó Bogailin soittama pianokin sopii tällä levyllä paremmin kokonaiskuvaan kuin debyytillä.
Enpä siis osaakaan rokottaa yhtyettä mistään muusta kuin Primordialin jalanjäljissä kulkemisesta. Tietenkin näinkin läheiset suhteet (esimerkiksi Mael Mórdhan kitaristi nähtiin vasta vähän aikaa sitten Primordialin keikkakokoonpanossa yhtyeen Suomen-kiertueella) ja sama perimä aiheuttavat väkisinkin joitakin kiinnekohtia, mutta ainakin itselleni on vaikea nostaa Mael Mórdhaa omalle jalustalleen Primordialin varjosta. Bändi tekee kuitenkin kunnioitusta herättävän särmäyksen edellisen levyn hajanaisuuteen nähden, ja jo tämä fakta saa minut suosittelemaan Gealtacht Mael Mórdhaa kaikille mahtipontisen doom metalin ja tietenkin Irlannin ystäville.
19.03.2007, Antti Klemi |
|
