|
01. Get It On
02. No Pussy Blues
03. Electric Alice
04. Grinderman
05. Depth Charge Ethel
06. Go Tell the Women
07. (I Don’t Need You to) Set Me Free
08. Honey Bee (Let’s Fly to Mars)
09. Man in the Moon
10. When My Love Comes Down
11. Love Bomb |
Joskus asiat syntyvät luonnostaan. Etenkin jotkut hyvät asiat. Näin voisi sanoa Grindermanin kohdalla. Kun Nick Cave, viulisti Warren Ellis, basisti Martin Casey ja rumpali Jim Sclavunos nauhoittivat Abattoir Blues / The Lyre of Orpheus -levyä The Bad Seedsille ja aloittivat pienimuotoisen treenailun kiertuetta varten, tuskin kukaan nelikosta uskoi, että sivujuonteena kulkeneet, leikkimieliset jamittelut kasvaisivat sivuprojektiksi ja levyksi asti. Niin kuitenkin kävi, ja Grindermanista tuli The Bad Seedsien äänekkäästi elämöivä pikkuveli – joka tuntuu kukkoilevan paikoin isoveljensäkin suohon.
Tämä on nimittäin hyvä levy. Etäisyyden ottaminen ja pienimuotoinen kaavoista irtautuminen on tehnyt nelikolle hyvää, ja varmasti lopputulokseen ja biisien monimuotoisuuteen on vaikuttanut myös se fakta, että sävellysprosessissa on ollut mukana koko sakki. Grinderman on siis aivan erilaista kuin The Bad Seedsilta kuulemaan totuttu tuotanto, mutta samalla myös levyn sisäinen rakenne on ihastuttavan monipuolinen. Jos olet siis kuullut pelkästään sinkkubiisi No Pussy Bluesin, et ole kuullut vielä puoliakaan levyn tarjonnasta – ja samaan hengenvetoon voi todeta, että No Pussy Blues ei ole vielä edes levyn parhaimmistoa.
Mitä siis tämä levynretale kirskuttelee hampaissaan? Äkäisen letkeän avausbiisin jälkeen käydään hämyisessä lattarihenkisessä yökerhossa, vakavoidutaan yksinkertaisen kitararenkutuksen parissa nimibiisissä, otetaan vauhtia vanhaan kunnon rock-malliin ja kiepsahdetaan joskus jopa etniseksikin. Neljästä päästä irtoaa siis kunnioitettava määrä ideoita, joita kahdeksan kättä toteuttaa verevään malliin. Jokainen kitarankierto, jokainen vonkuna ja vinkuna ja rumpupellin kalahdus kuulostavat samaan aikaan tarkkaan harkitulta ja improvisoidulta, ja samaa voi sanoa mielenkiintoisen uskaliaasta äänimaailmasta. Caven äänen loistokkuudesta ei tarvitse mitään mainitakaan, mutta kiitoksen saavat myös Sclavunosin, Caseyn ja Ellisin herkulliset taustalaulut.
Toistetaan tämä vielä kerran: Grinderman on hyvä levy. Se on pelottavan hyvä levy, joka saa pohtimaan, että tarvitaanko tässä maailmassa enää The Bad Seedsia. No, kaiketi. Mutta ei täällä pärjää enää ilman Grindermaniakaan.
06.03.2007, Antti Klemi |
|
