Kansitaide Radiopuhelimet
Viisi tähteä
CD
[ If Society ]

( 9 )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä!
01. Kotiin!
02. Viisi tähteä
03. Kosmos kiihdyttää
04. Hullumagneetti
05. Joskus olen leivonnainen
06. Rajoja
07. Loputon kesä
08. Nimetön päivä
09. ”Kamennogorsk”
10. Musta lakana
11. Tähti ja metsärosvo
12. Moottoriperse
Radiopuhelimia ei ikä paina. Yli kaksikymmentä vuotta ja kymmenen pitkäsoittoa vyön alla ei ole tyrehdyttäneet luomisvoimaansa. Vastaavaa ei voi sanoa muista aikalaisistaan. Lisäksi orkesteri herättää albumin saamasta ennakkokuohunnasta päätellen tällä hetkellä enemmän kiinnostusta kuin koskaan. Vuori on tullut Muhammedin luo.

Avaus, Puhelintyttöjen taustalauluilla kuorrutettu Kotiin! on perusrokeinta Puhelimia koskaan. Bändin aina kainalossaan kuljettama pitkä ja tuuhea ketunhäntä estää biisiä kuitenkin kuulostamasta Status Quolta. Sanoituksen keikkareissulta palaamisen tematiikka on hupaisasti päinvastainen kuin PMMP:n Matkalaulussa, jossa tien päälle ollaan vasta lähdetty. Kumpikaan ei kuitenkaan tunnu pohjimmiltaan haluavan perille.

Nimiviisu funkkaa ja diskoaa kulmikkaasti tekstin ollessa taas ensiluokkainen. Olisi hauska seurata kappaleen aiheuttamia reaktioita SK Ravintoloiden tanssilattialla ”pro-bailaajien” keskuudessa. Kosmos kiihdyttää on maalailevampaa osastoa, ja teemana oleva ajan aina vain nopeampi kuluminen iän karttuessa on valitettavan tuttu ilmiö. Kun on kysymys levyarviosta, eikä esseestä, niin en viitsi jokaista raitaa käydä erikseen läpi. Hankkikaa ja kuunnelkaa itse. Metallisivustolla kun operoidaan, on silti mainittava vielä yksi helmi, Musta lakana, joka ansiokkaasti irvailee naama ikuisella norsunemättimellä olevia äijähevareita: Tuima katse linssiin: minä tässä varmana vissiin.

Viisi tähteä ei ole aivan nimensä arvoinen kokonaisuus, sillä intialaisen metsärosvon ja elokuvatähden kohtaamisesta kertova Tähti ja metsärosvo jää funktioltaan vieraaksi, kuten myös lapsen maailmaan kurkkaava Loputon kesä, joka ei säväytä edes lyriikallaan. KTMK:n Joskus olen leivonnaisen uusioversion tarpeellisuudestakin voi olla montaa mieltä, vaikka Mällinen tunnetusti onkin tyytymätön Seitsemännen pasuunan äänimaailmaan. Muuten ei ole kyllä huomauttamista, sillä harvassa ovat nykyään julkaisut, joissa ainakin puolet materiaalista hyppää saman tien klassikko-kategoriaan.

Toivottavasti Radiopuhelimet laajentaa aikaisempaa tuotantoaan piirun verran helpommin omaksuttavan Viiden tähden myötä yleisöpohjaansa, vaikkei mistään CMX:n kaltaisesta kesyyntymisestä olekaan kyse. Ainakin Kauko Röyhkän ja Tuomari Nurmion vaihtoehtoisemman tuotannon ystävien luulisi vihdoin löytävän omansa. Vanhoille faneillekin löytyy kumminkin sitä Stooges-pohjaista räminää. Aloittakoot he levyn vaikka päätöspurkauksella Moottoriperse.

05.03.2007, Mika Penttinen
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
Ei kenekään maa
Ei kenekään maa
[ CD ]
Varmaa hapuilua 1987-2002
Varmaa hapuilua 1987-2002
[ 2CD ]
http://www.radiopuhelimet.net/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 4946
Palaa »