|
01. Ad Victoriam
02. Blood Is the Price of Glory
03. Deathbringer from the Sky
04. Ahti
05. One More Magic Potion
06. Wanderer
07. Raised by the Sword
08. The New Dawn
09. Victory Song
|
Sieltähän se nyt lopulta tulee! Uusi Ensiferum-pitkäsoitto Victory Songs. Allekirjoittaneen odotukset levyä kohtaan ovat vuoden päivät olleet korkealla. Taannoisella livekeikalla Nosturissa ennen vuodenvaihdetta sain todistaa muutaman uuden kappaleen ensiesityksen, ja ehkä hieman petyinkin: "tätä samaako tämä nyt sitten on?" Mutta mutta. Positiivinen yllätyshän olikin suuri, kun kiekko alkoi levysoittimessa vihdoin pyöriä. Suhteellisen rauhallisesti, Ad Victoriam-introlla, alkaa tämäkin levy musiikkityylille uskollisesti. Nythän puhutaan siis folk-metallista hyvät ihmiset! Eteerinen, näppäilty ja puhaltimilla maustettu sotakutsun kaltainen alkupala on vain tyyntä ennen myrskyä.
Avausralli Blood Is the Price of Glory onkin kunnon turpiinvetoa ja heti käy selväksi, että nyt on soundi ja tuotantopuoli ensi kerran Ensiferumilla todella kohdallaan. Siis todella kohdallaan! Kaksikko Janne Joutseniemi/Nino Laurenne on tehnyt hyvän soundi- ja tuotantopohjan. Pete Lindroos laittaa vokaaleillaan menemään vihasemmin ja uskottavammin kuin koskaan ennen ja biisimateriaali toimii todella hyvin. Avauskappaleen jyrätessä eteenpäin kuin juna kuulija saa heti näppituntuman siitä, että nyt yhtye on oikeasti onnistunut siinä, mitä siltä on vaadittu ja odotettu. Aikalailla tuttua materiaalia tämäkin kappale vielä edustaa, mutta miehekkäät soundit ja rapeat melodiat nostavat heti hyvän hien pintaan. Kakkosbiisillä puhaltavatkin tietyllä tavalla jo uudet tuulet. Lähinnä vokaaliosuudet ovat aivan uudentyyppiset verrattuna siihen mitä on aikaisemmin Enskan levyillä kuultu. En tiedä rääkyykö Deathbringer from the Skyn kertosäkeen melodioissa sitten herra Lindroos vaiko esimerkiksi kitaristi Markus Toivonen, mutta ihan kivasti toimii lauluosuuksien yhteensulauma. Ahti ja One More Magic Potion ovat minulle hieman väliinputoajia tällä levyllä. Kyse ei niissäkään ole keskinkertaisista veisuista, mutta näin tuoreeltaan ne eivät jätä itselleni erityisen vaikuttavaa mielikuvaa. Seuraavaksi tuleva Wanderer viimeistään avaa selkeästi levyn melodisen ja pohdiskelevamman puolen. Nyt mennään jo ihan puhtaasti ja siekailematta melometallin puolella. Lindroos ei avaa suutaan lainkaan, vaan Toivonen ja basisti Sami Hinkka hoitavat yhdessä laulupuolen. Ihan terävintä osastoa kummankaan ääni ei ole, eikä tarvitsekaan, sillä kyse ei olekaan ns. ammattilaulajista. Kuitenkin he hoitavat tässä biisissä laulajantontit aivan tarpeeksi hyvin. Polveileva rytmi ja tuplakitaraleadit ovat raikas tuulahdus ja pienen välihuokauksen paikka. On mukavaa huomata kuinka yhtye on voinut tuoda sekä raskaamman että kevyemmän puolensa samanaikaisesti uutena tuulahduksena tälle levylle.
Raised by the Swordin intro on mielestäni levyn hehkein kohta. Oboen ottaminen mukaan soundipalettiin luo jännän vivahteen ja kun Janne Parviaisen rumpumättö alkaa, kontrasti tekee kyllä tehtävänsä. Kappaleen näennäinen hektisyys kääntyy pian todella hienoon kertosäkeeseen, joita tällä levyllä tuntuukin olevan ihan kotitarpeiksi asti. The New Dawn edustaa taas levyn suoraviivaisempaa paahto-osastoa, tarjoten välillä sekä doomahtavia osia että taas sitä perinteistä ironmaiden-kitaraakin. Victory Song-eepos lopettaa levyn, eikä siitä ainakaan mahtipontisuutta puutu. Se on yli kymmenminuuttinen biisi, joka ei kyllä missään nimessä tunnu pitkältä. Se onkin se ominaisuus, josta tunnistaa ne täysosumat. Kappaleessa on mieletön eteenpäin menemisen tuntu. Sen kulminaatiopisteenä toimii loistava kertosäe, josta ei voi olla havaitsematta edes sellaisia pikkuisia vivahteita, jotka kuuluvat normaalisti Freedom Callin ja Dragonforcen kaltaisille yhtyeille! Biisin parhaat hetket on käytetty harkiten hyväksi. Ne toistuvat tarpeeksi usein, mutteivät liian usein. Suomenkieltäkin on onnistuttu ujuttamaan kappaleen folkkiosaan.
Ensiferum tekee käytännössä täysosuman tällä levyllään. Bändi tuo markkinoille hyvän levyn juuri siinä vaiheessa, kun se on muutenkin ollut selvässä nosteessa parit viimeiset vuodet. Hyvä levy tämä on mm. siksi, että yhtään oharia sille ei mahdu, sen soundit ovat täyttä kultaa ja yhtyeen suoritus on todella hyvä.
12.03.2007, Eero Kaukomies |
|
