|
01. Cult of Solitude
02. Arcane Knowledge Revealed (part I)
03. Arcane Knowledge Revealed (part II)
04. Enigma Epitaph (A Dirge in Sculpture)
Kesto: 33:25 |
Kokeelliseksi funeral doom / black metal -sekoitukseksi luonnehdittu Arcana Coelestia on Urna ja Locus Mortis -akteistakin tunnetun MZ:n sivuprojekti, joka on hakenut vaikutteitaan muun muassa Shape of Despairin ja Esotericin tapaisista tekijöistä. Konseptilevynä teos perustuu kokonaan ruotsalaisen kirjailijan August Strindbergin teokseen Inferno.
Neljästä kohtuullisen mittavasta kappaleesta koostuva Ubi Secreta Colunt painottaa musiikkinsa lähinnä raskastunnelmaisen ja melodissävyisen funeral doomin kantimiin, mutta pelkkään tummasävyiseen hidasteluun teos ei suostu rajoittumaan. Onnekseen hitaampitempoinen doomahtelu on kuitenkin levyllä pääosissa, sillä nopeisiinkin purskeisiin intoutuva tekele toimii juuri tuolloin parhaiten. Totaaliseen laahailuun levy ei kuitenkaan veny, joten muutkin kuin genren vannoutuneimmat kuuntelijat löytänevät biiseistä tarttumapintaa.
Teoksen tunnelma perustuu lopulta melko yksinkertaisiin, mutta hyvin laadittuihin rakenteisiin. Soitto onkin enemmän fiilistelyvetoista maalailua kuin teknistä soittotaitojen esittelyä. Levyn blackmetalmaisuus on ehkä hieman kaukaa haettua, sillä nämä piirteet jäävät liki kuriositeetiksi. Ehkä hyvä näin, sillä etenkin nopeammissa kohdissa rumpukoneen säksätys käy hitaita biisejä ärsyttävämmäksi ja levy on muutenkin enemmän omassa elementissään sen rauhallisimmilla hetkillä.
Soundit ovatkin levyn yksi ankeimmista ja eniten kohennusta kaipaavista puolista, sillä tuotanto tuoksahtaa paikoin turhankin demomaiselta. Ei jälki toisaalta mitään ala-arvoistakaan ole, mutta raskaampi ja hiotumpi kokonaissoundi oikeiden rumpujen kera olisi varmasti tehnyt terää. Laulupuolen ilmaisu jää itse muun soiton taka-alalle. Paikoin puhutut, toisaalla taas rääkynällä tai örinällä vedetyt osuudet eivät jää mieleen sen enempää huonona kuin hyvänäkään osatekijänä.
Ubi Secreta Colunt on paitsi genrenä, myös omalla kentällään sen verran marginaalista musisointia, ettei tällä tavaralla kosiskella suuria yleisöjä. Hiomattomuuksistaan huolimatta levyllä on kuitenkin hetkensä ja etenkin kokonaisvaltaisesti kohtuullisen upea tunnelma pitää otteessaan yllättävän hyvin, erityisesti yön pimeämpiin hetkiin soveltuvana tekeleenä. Potentiaalia vaan tuntuisi löytyvän vielä parempaankin.
13.02.2007, Serpent |
|
