|
01. Nefaria
02. Permafrost Forest
03. Somnambulistic Nightmares
04. Garmonbozia
05. Lament
06. Bleeding Black Tears of Hate
07. Black Apparitional Void
08. Into / The Hordes of Darkness
09. Beyond the Shadow of Silence
10. One With the Night
11. Drowned in Black Beauty
12. Alone in Darkness
13. A Tragic Journey Towards the Light
14. Palace in the Heart of the Forest
15. Haunted Forest
16. Drowned in Black Beauty II
Kesto: 79:25 |
Soolo-orkesteri Striborgin nekroottinen black metal on saanut julkaisumuodokseen sekä uudesta että vanhasta materiaalista koostuvan mammuttimaisen kaksoisjulkaisun. Liki 80-minuutin kestoiseksi paketoitu järkäle koostuu päälevy Nefariasta ja vuoden 1995 demosta Tragic Journey Towards the Light, joka sisältönsä puolesta kuitataan ymmärrettävistä syistä bonusmateriaalina.
Alakategoriansa puolesta Striborg joutaa jotakuinkin samaan lokeroon kuin genreveljensä Xasthur ja Mütiilation, vaikka erojakin toki löytyy. Raaka, kylmivä, primitiivinen ja toisaalta kuitenkin pehmeän kuolonhajuinen black metal erittäin rujoilla soundeilla ja liki överiksi vedetyillä särölauluilla summaavat pitkälti Nefarian sisällön.
Jos itse kylmätunnelmainen soitanta surisevine kitaroineen ei ensimmäisenä tuokaan mieleen tuota pehmeää puolta, siitä pidetään huolta lähes ambientmaisiin mittoihin venyvissä kosketinsävellyksissä, joiden instrumentaalimusiikki on liki lämminsävyistä vastapainoa kolkolle metallirevittelylle. Myös Black Funeralinsa kauttaaltaan läpi tuntevat löytävät joistain osuuksista tuttuja piirteitä.
Sisältönsä puolesta levyn pääosio, Nefaria, on selvästi julkaisun parempi puolisko. Koska lähinnä kuriositeetti- ja faniarvoa omaava demomateriaali on levyllä vain bonuksena, en ole huomionut sitä kokonaisuutta huonontavana tekijänä, vaikka tuotos kokonaisuutena tuntuukin ylipitkältä tekeleeltä ja demobiisit enemmän tai vähemmän selkeästi pääteosta huonommilta. Särö- ja surinasoundinen tuotanto iskee levyyn yleisesti ottaen mukavasti, mutta osa veisuista tuntuu vähän yhdentekeviltä. Ylenpalttinen laulusärö myös osaltaan syö karun ulosannin tehoa, mutta makunsa tietysti kullakin.
On vaikea sanoa varmaksi tuntuisiko levy kokonaisuutena paremmalta ilman demosisältöä vai ei, mutta tällaisenaan paketti osoittautuu hienoiseksi pettymykseksi. Raakuutta ja kylmäsoundisuutta tekele toki tarjoaa koko rahan edestä, mutta paikoin turhan ontuvasti. Karu tosiasia kuitenkin on, että tältä saralta löytyy kiinnostavampiakin levytyksiä.
07.02.2007, Serpent |
|
