|
01. Easy Rider: Changes
02. Sex Museum: PVC
03. Mago de Oz: La Cruz del Santiago
04. Azrael: Mafia
05. Lujuria: Sin pajar de Pecar
06. Onassis Day: 1000 Little Ways
07. Ankhara: No Mires Atras
08. K-0S: Hasta Los Luevos
09. Tea: No es Tarde
10. Tierra Santa: Tierras de Leyenda
11. Grass: Wrathchild |
Levy-yhtiöt tapaavat tehdä samplereita, joilla esitellään tallin potentiaalia huolellisesti valituilla biiseillä. Espanjassa majailevalta Locomotive Recordsilta on hyppysiini kulkeutunut nyt moinen, ja sitä alamme tässä lähemmin tarkastelemaan.
Täytyy kyllä sanoa että levyllä esiintyvät bändit ovat tuiki tuntemattomia allekirjoittaneelle. Eipä ainakaan ennakkoluulot pääse vaikuttamaan arvostelijapaholaisen mielipiteisiin. Koska biisejä ei ollut kuin yksi per bändi, on vaikeaa hahmottaa kokonaista ja oikeudenmukaista kuvaa yhtyeiden tuotannosta. Mutta jotakin suuntaa samplet varmasti antavat. Pitemmittä puheitta, alla seuraavat bändi/biisikohtaiset erittelyt/arvostelut:
Easy Rider: Changes
Klassisella vibralla varustettu laulaja, joka laulaa korkealta ja kovaa. Laulut hyvin sovitettu. Heavy metallia melko perinteisellä otteella, pientä kikkailua rytmeillä ja ihan asiallisilla soittajilla varustettua soitantoa. Menee taustamusana, mutta ei ihmeemmin muuten säväyttänyt. 7 pist.
Sex Museum: PVC
Räimettä ja rytinää tyyliin Monster Magnet, Hellacopters, DAD yms. Jotain Black Sabbath -vaikutteita tässä varmasti on takana. Raskaita riffejä ja rosoääninen laulaja. Hyvät ja asianmukaiset soundit. Ihan kuunneltavaa rock -otteella varustettua raskasta runttausta, voisin kuvitella että Gibsonit kädessä tätä veivataan pikku Jack Daniels -humalassa. Fiilismusaa ennen kaikkea. Ei paha biisi ollenkaan. 8 pist.
Mago de Oz: La Cruz del Santiago
Espanjankielistä vanhakantaista metallia pienellä power-otteella varustettuna. Mausteeksi lieviä etnovaikutteita, taisi siellä viulukin vinkua välillä. Soundit on aika köykäiset, soitto keskinkertaista ja sävellyskin vähän sellainen huuhaa-räpellys. Laulaja yrittää kiljua ylhäältä mutta aika ponnettomaksi esitys kyllä jää. Ei osu eikä uppoa tämä. 4 pist.
Azrael: Mafia
Miten minulla on sellainen kutina että tämän nimen olisin kuullut aikaisemmin? Biisi alkaa kuin Pelle Miljoonan Moottoritie on Kuuma, ja jatkuukin samalla tavalla kunnes repeää nopeaksi rymistelyksi vanhan Megadethin tyyliin. Rauhoittuu ihan kuin slovariksi ja sitten progeillaan ja... vähän skitsofreeninen ote on tässä biisissä, jätti sellaisen ylitaiteellisen maun. Kauheasti eri osioita ja mitään yhdistävää meininkiä en tästä kyllä löytänyt. Hyviä soittajia, keskinkertainen laulaja. Hyvä yritys, mutta tipahdin kuin eno veneestä. Ehkä joku tykkää miljoonan genren lainailusta yhdessä biisissä... 5 pist.
Lujuria: Sin pajar de Pecar
Kaverit lainaa Metallican riffiä Creeping Deathista melkein yks yhteen. Sounditkin on melkein suoraan siltä levyltä ”ryöstetty”. Hoh-hoijaa. Sitten kun keksitään ottaa omia ideoita mukaan, homma lätistyy siihen paikkaan. Kyllä tällä olisi kaveriporukassa saatu ihailua joskus 80-luvun puolessavälissä, mutta ei todellakaan v. 2003. Biisi oli sanalla sanottuna puuduttavan tylsä ja rääkyvä laulaja vain lisää tunnelman pilaamista. Ohi ja roskiin tämä! 2 pist.
Onassis Day: 1000 Little Ways
Rytinää asenteella. Materiaali muistuttaa etäisesti White Zombieta ja laulaja muistuttaa Rob Zombieta vielä vähän rosoisemmalla otteella äänneltynä. Syna antaa mukavia häröfiiliksiä riffien jauhaessa panteramaisesti taustalla. Aggressiivinen ote ja tonnikaupalla mättöä. Erinomaiset soundit, sopivan rouheat. Hyvä esitys, minä tykkäsin. 8,5 pist.
Ankhara: No Mires Atras
Poweria keskimääräistä hitaammalla tempolla. Soundit on ihan hyvät, sanoisin että jopa melko perinteikkäät. Laulaja ei kilju vaan laulaa komeasti ja taitavasti ääntään käyttäen. Kitarat veivaa niin perinteisiä kuvioita että huh huh! Nämä biisiosiot on jo kuultu tuhanteen kertaan ja biisin sisältö on täysin vanhan kertaamista. Muuten hyvä, mutta kannattaisi varmaan alkaa etsiä sitä omaa juttuakin jossakin vaiheessa... 6 pist.
K-0S: Hasta Los Luevos
Alkuriffistä lähdetään kaahaamaan lähes deathmaisella paahdolla. Soundit on raskaat, rosoiset ja rumpali tikkaa basareilla valon nopeutta. Kai tämä on tavallaan jotain punk/metal/thrash välimaastoa, laulaja rähisee jotakuinkin laulaen ja biisi on todella suoraviivainen. Asenteellista kamaa jossa täytyy olla täysillä mukana, tai jää osattomaksi musiikin fiilareista. Minä kuulun jälkimmäiseen ryhmään, sen mukaan pisteet... 6 pist.
Tea: No es Tarde
Ihan silkkaa rokkipaahtoa on tämä, asettunee heavy rockin maastoon, korostus sanalla rock. Yksinkertaisia riffejä, savuinen ja viskinmakuinen laulajasieppo ääntelee mikin varressa. Soundit ovat rokille ominaiset, pelkistetyt ja toimivat. Ehdottomasti kännäysmusaa, homma toimii mallikkaasti ja lopputulos maukasta kuunneltavaa. 8 pist.
Tierra Santa: Tierras de Leyenda
Heavy metallia Maiden -tatsilla ja syntikalla maustettuna. Soundit on erinomaiset, laulaja laulaa espanjaksi Blazea imitoiden hieman hentoisemmalla äänellä varustettuna. Biisi taas on tosi tylsä, vaihtelua ei ole nimeksikään ja koko biisi lähinnä perustuu ns. leipäriffiin satunnaisia poikkeamia lukuun ottamatta. Yritystä kyllä oli, mutta lopputulos oli haukotuksen arvoinen. 6 pist.
Grass: Wrathchild
Kyllä, se on se Maidenin biisi. Klassikko sovitettu täysin uudestaan. Tätä voisi kuvailla Limp Bizkit meets Iron Maiden feat. Rob Zombie (taas?!). Saitko näppylöitä? Niin minäkin luulin (inhoan pomppumetallia), mutta piru vie tuo toimi oikeasti hyvin. Soundit potkii persuksille urakalla, biisi on tuotettu/sovitettu todella hyvin ja laulajan performanssi on enemmän kuin vakuuttava. Ehdottomasti tämän samplerin paras anti oli jätetty viimeiseksi. Siitä asiaan kuuluvat pisteet! 9 pist.
Kokonaisuudessaan sampleri on hyvin vaihtelevaa materiaalia sisältävä äänite. Tasoerot ovat eri yhtyeiden välillä melkoisen isoja. Pari bändiä levyltä jäi erityisesti mieleen, suurin osa edusti hyvää keskitasoa ja ne loput sitten luokattoman huonoa tasoa. Keskiarvoksi siten muodostui tyydyttävä arvosana, joka lienee ihan kelpo arvosana näinkin vaihtelevalla materiaalilla...
16.02.2003, Marko Heino |
|