|
01. Dying Embers
02. (I Just) Died In Your Arms Tonight
03. Too Much Ain't Enough
04. The Unknown II
05. Jaded
06. Fall Strains
07. Forever
08. Años De Dolor
09. Silence Tells More... |
Kaikenlaisiin Entwineihin ja HIM:eihin verrattu To/Die/For saa viimeinkin maaliskuun
lopulla kauppoihin odotetun kolmannen albuminsa. Odotukset lättyä kohtaan nousivat ja laskivat kuin vuoristorata. Toisaalta bändi lupaili paluuta hieman raskaampaa otetta ensimmäisen levynsä tyyliin, toisaalta syna-kikkailut toisen albumin tiimoilta olivat saamassa lisää sijaa. Mikä sitten on tulos? Helvetin hyvä levy.
"Epilogue"-lätyn ensimmäinen biisi järkytti allekirjoittanutta aikanaan varsin pahasti
ensimmäisellä kuuntelulla. Vokaalit hoitava Jape kuulosti vähintäänkin oudolta ja mikä pahinta, taustalla tikittävä digi-häsmäkkä kuulosti pahemmalta kuin vuosikymmenen Thunderdomet yhteensä. Varsinainen deja-vú iski kun Jaded pamahti soimaan. Tällä kertaa kuitenkin vaikutus oli päinvastainen. Herrat ovat oppineet käyttämään efektejä ja syntikkaa hyvällä maulla, eivätkä korviin karahtavat DJ Esko-soundit ole löytäneet tietään levylle tällä kertaa.
Levyn avaava "Dying Embers" on heti biisi joka jää mieleen soimaan etu- ja takaperin ja heikkona hetkenä sivuttainkin. Kuka sanoikaan että ensivaikutelma on tärkein? T/D/F:n äijät selvästikin ajattelivat tätä sijoittaessaan kyseisen biisin levyn alkuun. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Seuraavaksi seuraakin sitten jotain josta on jo lähes pakko karsia levyn kokonaispisteitä. "(I Just) Died In Your Arms Tonight"-cover jatkaa bändin menestyksekästä 80-luvun syntikka-pop -covereiden sarjaa, mutta mitä hemmettiä tämä biisi tekee keskellä levyä? Coverit levyn loppuun, sanon ma. Makuasiahan toki tuokin. Loputkin levyn biiseistä ovat huomattavasti "Epilogue":n tasoa korkeammalla. Levyn parhaaksi biisiksi nousee kahdeksas raita, "Años De Dolor", joka lähentelee koko To/Die/Forin tuotannon ykkössijaa allekirjoittaneen listassa.
Bändin hillitysti rummutettu naisvokalistin käyttö oli ainoa asia joka levyssä jäi kaivelemaan. Kun kerran hommataan tasokas naisvokalisti vierailemaan levylle, miksei
tätä käytetä enemmän? Ainoastaan levyn lopettava "Silence Tells More..." käyttää
naisvokaaleita kunnolla.
Jälleen kerran on arvostelun loppuun todettava että bändin fanit ovat saamassa käsiinsä
todellista nannaa ja pakko-ostos se tämäkin on.
8,5/10
Niko Kotkavalkama
Kouvolan suuret pojat ovat päässeet kolmanteen levyynsä asti. To/Die/Forin edeltäjäbändin Mary-Annin aikana tehty Pet Shop Boys –coveri It’s A Sin laukaisi lainabiisiaallon, jolle ei näy loppua. Ensimmäisellä levyllä, All Eternity, käsittelyn sai Sandran In The Heat Of The Night, jonka bändi teki liian paljon yksi yhteen alkuperäisen kanssa. Tällä erää Cutting Crewin (I Just) Died Your Arms on joutunut bändin lihamyllyyn, eikä yhtään hassummin tuloksin. Bändin versioimat kasarihitit taitavat olla jo niin iso osa sen identiteettiä, että siihen on vaan totuttava.
Lappeenrannassa nauhoitettu Jaded on soundeiltaan loistava ja laulaja Jape Perätalon yhdessä bändin kanssa kynäilemiin kappaleisiin on saatu loihdittua tarttuvia ja hyviä melodioita. Yhtyeen goottimetallin luulisi purevan Suomessa paremmin, sillä onhan tämäntyylinen musiikki 69 Eyesistä lähtien ollut viime vuosina kovassa huudossa. Tästä huolimatta To/Die/For on saanut jäädä pienen piirin suosikiksi.
7/10
Kimmo Jaramo
15.02.2003, N. Kotkavalkama / Kimmo Jaramo |
|
