|
CD1:
01. Prelude 3.0
02. The Blister Exists
03. Three Nil
04. Duality
05. Opium of the People
06. Circle
07. Welcome
08. Vermilion
09. Pulse of the Maggots
10. Before I Forget
11. Vermilion, Pt. 2
12. Nameless
13. Virus of Life
14. Danger - Keep Away
CD2:
01. Don't Get Close
02. Scream
03. Vermilion (Terry Date Mix)
04. Danger - Keep Away (Full-length version)
05. The Blister Exists (live)
06. Three Nil (live)
07. Disasterpiece (live)
08. People = Sh*t (live) |
Kollega Juhani Pitkänen tekikin jo hyvää työtä arvioidessaan tämän vuonna 2004 julkaistun levyn, joten minun tehtäväkseni jää keskittyä vain tupla-CD:n toiseen puoliskoon, joka koostuu muutamasta julkaisemattomasta kappaleesta, parista remixista ja tukusta live-vetoja.
Varsinaiselta täyspitkältä pudotetut Don't Get Close ja Scream avaavat pelin. Ensiksi mainittu kappale on möyrivää ja peltitynnyreitä kolistelevaa nykimistä, joka kuumeisen väliosansa kanssa osuu lähelle Vol. 3:n tunnelmia. Ainoastaan pliisu kertosäe laskee tunnelmaa. Scream asettuu taas perusmenolinjalle puhtoisine kertseineen, ja onkin selvästi täytebiisi-nimikkeen arvoinen.
Levyn hittibiisin Vermillionin uudelleenmiksauksen Slipknot on pitänyt paljolti samanlaisena, mikä sinällään on harmi, sillä kappaleesta olisi varmasti saanut aavemaisemman esityksen. Varsinaisen levyn hieman yli kolmiminuuttisen päätöskappaleen kanssa on oltu kuitenkin uskaliaampia, ja niinpä Danger - Keep Away kasvaa lähes kahdeksanminuuttiseksi eepokseksi, joka tunnelmoi lähes bluesmaisissa sfääreissä mutta heilahtaa myös kummalliseksi tribaalikeinunnaksi.
Live-veisuja kolmelta eri keikalta valitessaan maskikahdeksikko on näköjään luottanut voimaan ja väkivaltaan, ja se kyllä kannattaa. Vol. 3:n kovimmat tykitykset The Blister Exists ja Three Nil kääntyvät live-tilanteessa aikamoisiksi monstereiksi, joissa etenkin Joey Jordisonin rumputyöskentely iskeytyy suoraan tukkaan. Vuoden 2001 otto People = Sh*tista niputtaakin sitten koko paketin tyylikkäästi halki, poikki ja pinoon.
Vaikka tältä bonus-levyltä löytyykin paljon positiivisia puolia, perus-maggotille ei ehkä levy tarjoa tarpeeksi spesiaalia. Vannoutuneemman fanin ei tarvitse taas muutamaa sekuntia enempää asiaa miettiä. Jo keikkaveisut ovat hintansa väärti.
01.02.2007, Antti Klemi |
|
