|
01. The Power of One
02. First Blood
03. Stain
04. Soul Of Elimination
05. Colourblind
06. Dead Man Walking
07. Weakened to Speak
08. Time Is Up!
09. Two Steps (For a New Revolution)
10. Fading
|
Spinefarmin tuore modernin rockin ryhmä April taitaa tarttuvat melodiat ja koukut - ja niiden luomisestahan se biisinkirjoitustaito pitkälti koostuu. Yhtyettä on hankala verrata suoraan kollegoihinsa, mutta jonkinlaisesta Faith No More meets Avenged Sevenfold -tyylin ratkaisusta tässä voisi olla kysymys. Kuulostaa aavistuksen hullulta, mutta onpa sitä oudompiakin kokelaita omiin korviini aikojen saatossa iskeytynyt.
Viittaukset Avenged Sevenfoldiin syntyvät bändin tyylistä käyttïää lauluharmonioita. Bändin eklektinen musiikillinen ilme puolestaan perustelee vertaukset Faith No Moren kaltaiseen kokeilevampaan entiteettiin. Tunnelmaa, kuulautta, sotkuisuutta, kaoottisuutta ja rauhallisuutta sekoittava April on yhtälailla haastava kokonaisuus kuuntelijalle. Bändin soinnissa on sekä rockia että metallia, mutta sitä ei ole sidottu kumpaankaan genreen ultimaatumein. Sen sijaan se tasapainoilee näiden tyylilajien välillä, ei-kenenkään maalla. Tätä piirrettä voisi sanoa samanaikaisesti sekä bändin vahvuudeksi että heikkoudeksi. Tuleeko tämä bändi löytämään kohdeyleisönsä vai hukkuuko se ennen pitkää hulluuteensa?
Omat korvani eivät löydä albumilta yhtään selkeää hittipalaa. Laadukkuutta piisaa silti kautta albumin, vaikka samat tehokeinot tulevatkin levyn aikana koko lailla tutuiksi. Jään kaipaamaan runsaammin dynamiikkaa ja polveilua, jotain mikä pitäisi mielenkiinnon yllä läpi albumin. Erittäin hyvän paketin ovat tosin kasanneet nykyisilläkin eväillä.
Spinefarm's new modern rock outfit April showcases some nice melodies and catchy hooks in addition to adept songwriting sensibilities. A very hard band to draw direct comparisons with, perhaps April could best be described as Faith No More meets Avenged Sevenfold. Sounds crazy, huh? Hey, stranger things have been heard by these ears.
The comparison to Avenged Sevenfold is something that I hear in the band's vocal harmonies. The eclectic element of the group's music finds itself near Faith No More experimentalism. At times moody, at times clean, at times messy, at times chaotic, at times serene, April is a challenging plate to fetch. With equally rockish and metallic elements, April is still neither rock nor metal. It is something hazily in between. This is perhaps both the blessing and the curse of this band. Will they manage to find their target audience en masse? Or will they get lost in obscurity, failing to find a definitive identity?
Somehow, my ear didn't manage to garner any clear break-away hits in the mix. Most all of the songs herein are good, quality material. Yet, it's a case of too much of the same. A little more in the way of dynamics, ups and downs and different flavored songs overall (instead of many flavors inside of a single song) might be a key to taking their game to the next level. Very good, all things considered.
07.02.2007, Starbuck |
|
