|
01. Geist Aus Der Vergangenheit
02. Wer Lieben Will...
03. Tote Gärten
04. Es brennt die Welt
05. Bevor Du Gehst
06. Man Sagt...
07. Kein Hauch Vom Leben
08. Siehst Du Mich In Dir?
09. Zwei Seelen
|
Saksalaisen goottiorkesteri Illuminaten kohdalla tuli ensimmäistä kertaa törmättyä sellaiseen termiin kuin ”bad pop songs”. Ja mitä se muka tarkoittaa? Vastaus: klassisia säveliä, oopperalaulua, elektronista soundia, tanssirytmejä, pianomelodioita, raskaita kitaroita ja tumman romanttista tunnelmaa.
Orkesterin järjestyksessään kymmenellä Zwei Seelen –albumilla tarjoillaan siis eri tyylien vaihtelevaa kirjoa varsin anteliaalla kauhalla, mutta toisin kuin voisi aluksi kuvitella, on kokonaisuus loppujen lopuksi varsin ehjä. Kappaleet ovat pääosin tyynen keskitempoisia, joten vaihtelevaisuus ei tunnu överiksi vedetyltä. Ainoastaan hilpeästi rokkaava Wer Lieben Will ja raskaasti runnova Kein Hauch Vom Leben rikkovat albumin keskitempoista yleislinjaa, mutta ei niin pahasti, että tunnelma olisi pilalla. Suurimman roolin albumilla vievät hieman varkain väkevän kauniit pianomelodiat, joita löytyy lähes joka kappaleesta ja ilman täyteläisiä pianomelodioita albumi olisi varmasti kuulostanut paljon ontommalta. Vokalisti Johannes Bertholdin veikeän personaalisesta äänestä tulee kovasti mieleen Einstürzende Neubautenin Blixa Bargeld. Voin hyvin kuvitella, että joitakin Bertholdin hieman nasaaliksi menevä ääni ärsyttää suunnattomasti, mutta allekirjoittanutta se taas miellytti. Albumilta löytyy myös oopperamaista naislaulua. Ei tämä äänenkäyttö suoranaisesti millään tavalla häirinnyt, mutta ei toisaalta tuonut musiikkiin mitään lisäarvokaan.
Kappalevalikoimasta parhaiten korvaan miellyttivät sinfoniahenkinen Geist Aus Der Vergangenheit, herkkä Bevor Du Gehst sekä kolkon pahaenteinen Tote Gärten. Tote Gärtenissa erityisen hyvin tunnelmaa loivat urkujen, pianon ja lyömäsoittimien painostava yhteissoitto. Muitakin kappaleita orkesteri kehtaa helposti esitellä ilman häpeän punaa, vaikkeivat ne samalla tapaan esiin pomppaa.
Ehkei Zwei Seelen tuo mitään kauhean uutta auringon alle, mutta jotain oudon sympaattista tässä jäykästi pönöttävässä saksalaisorkesterissa on. Siispä eiköhän tähän albumiin vielä joskus toistenkin tule palattua.
01.02.2007, Niko Määttä |
|
