|
01. Voice Electric
02. Sentimental Case
03. Kid Defender
04. Prove Myself
05. Bluebell
06. Red Headed Butterflies
07. Kill The Queen
08. Swingin in the Sky
09. Spirals in Her Eyes
10. Ploo
Kesto: 35:38 |
Alternative-ryhmä Cave Inin keulahahmo Stephen Brodsky on pääbändinsä ohella ehtinyt julkaista tämän vuosituhannen puolella useammankin soololevyn. Niistä tuorein on vastikään julkaistu Octave Museum, joka jatkaa yhdysvaltalaisen singer/songwriter-perinteen sulauttamista Radioheadin ja tavanomaisemmankin brittipopin suuntaisiin vaikutteisiin. Niin sävellykset kuin tuotantokin jäävät suurimmaksi osaksi kuitenkin verrattain keskinkertaisiksi, vaikka hienojakin hetkiä levyltä löytyy. Stephen Brodskyn jossain Thom Yorken ja Sueden Brett Andersonin äänien välimaastossa liitelevä ulosanti ei myöskään pysty nostamaan albumia villiin lentoon. Eipä Octave Museum toisaalta nokalleenkaan putoa.
Voice Electric heittelee letkeän marssikompin ja olemattoman kappalerakenteen päälle ulvovia kitaraliidejä ja Brodskyn paikoin vähemmän vetoavasti falsettiin kurottavaa ääntelyä, eikä täten ole maailman paras avausraita. Periaatteessa se esittelee kuuntelijalle kuitenkin, minkälaista tavaraa seuraavat 30 minuuttia tulisivat tarjoamaan: pääpaino on selkeästi letkeässä ja kevyessä, bändisointisessa singer/songwriter-kamassa. Kid Defender lainaa suoraviivaisempaa Radioheadia niin rakenteellisesti kuin tuotannollisestikin, mutta koukkuja toivoisi biisissä olevan enemmänkin. Prove Myself voisi puolestaan musiikillisesti olla melkeinpä kaksikon Lennon-McCartney käsialaa. Kuulokekuuntelussa eri kanavoille jaetut kitarajutut tuovat mukavasti lisäsyvyyttä muuten erittäin suoraviivaisen helppoon sävellykseen. Lätyn kirkkaasti valovoimaisin sävellys on kuitenkin riisutumpaa Pink Floydia tai vaihtoehtoisesti Porcupine Treen ja Blackfieldin rauhallisempia biisejä lähestyvä Red Headed Butterflies. Jos Brodsky keskiarvoisesti ei ylläkään singer/songwriterien mestaruussarjaan, tiivistää Red Headed Butterflies viiteen minuuttiin kaiken sen, minkä tämän alan merkkiteoksessa toivoisikin kuulevansa.
Loppulevystä taso laskee Kill The Queenin kovasti Thom Yorken kuuloisista ja tällä kertaa itse asiassa varsin toimivista kujerteluista huolimatta lätyn alkupuolen tasolle; niin harmittomia rallatuksia etenkin Swingin in the Sky ja Spirals in Her Eyes nimittäin ovat. Yleisesti ottaen Octave Museum ei haasta kuuntelijaansa riittävästi, sillä biisit Red Headed Butterfliesia lukuun ottamatta koostuvat tavanomaisista sointukuluista, joiden syvyyksistä löytyy vain harvoin palkitsevia sovituksellisia tai tuotannollisia koukkuja. Tämänlaisessa musiikissa nimenomaan nämä pienet asiat joko muodostavat kappaleisiin oman ulottuvuutensa tai jättävät ilmaisuvarastoltaan karsitut entistäkin alastomampaan valoon. Tällä saralla Octave Museum jää harmittavan vähäpukeiseksi.
10.01.2007, Antti Korpinen |
|
