|
01. Left for Dead
02. No One
03. East of Paradise
04. Thanks for Nothing
05. Celibate
06. Ambiguous Headdress
07. In My Dreams
08. 2+2
09. Suspension of Disbelief
10. My Utopia (Anthropolemic)
11. Exit Elvis
|
Gary Cherone. Mistäpä alkaisin? Jamppa vaikutti 90-luvun alkupuolella suhteellisen kuulun melodisen hard rock -bändi Extremen vokalistina Nuno Bettencourt vierellänsä. Cheronella oli peräti yhden albumillisen pituinen pesti Van Halenissa muutama vuosi takaperin, jonka aikana Eddie ja kumppanit katsoivat, ettei halenuskollisten joukkio tulisi nielemään bändin moista versiota. Niinpä Gary sai kenkää ja vajosi limboon vuoteen 2003 asti, jolloin pinnistää jälleen maanpinnalle Spitfiren bändillään Tribe of Judah.
Spitfirehan sitten on sellainen lafka, joka näyttää signaavan esiintyjiä, joilla on huomattava levytyshistoria ja merkittävä profiili. Toisinaan näissä "varmoissa" tapauksissa vallitsee osuma/huti-skenaario huolimatta artistien mahdollisesta maineesta. Sorry vaan Spitfire, mutta tällä kertaa: ohi meni. Tribe of Judah ei vain vakuuta.
Albumilla vaikuttaa nähtävästi hyvien biisien, tai edes hyvien riffien, vaje. Minulle oli rehellisesti sanottuna melko rankkaa kahlata tämän albumin läpi yhdellä kuuntelemalla, tuntien samalla vastustamatonta halua skippailla biisien yli vain nähdäkseni, josko levyltä löytyisi mitään tämän vikkelästi vajoavan venhon pelastavaa. Kyllä vain, ihmiset - Gary on uppoamassa. Ja nopeasti.
Levyn sävellystä on sählätty kaikenlaisilla elektronisilla efekteillä, jotka eivät biisejä auta. Laulumelodiat ovat hyvin "vaihtoehtoisia". Joissain kappaleissa on lyhyitä kohtia, jotka vaikuttavat laadukkaammilta hetkellisesti, mutta pian kaikki taas kaatuu samaksi sotkuksi kykenemättä nousemaan tilanteen tasalle. Ihan oikeasti - käy sääliksi tavallaan tuo Gary. Mielestäni hänen sarkansa Extremessä oli aikoinaan varsin hyvätuloksista. Olen varma, että hänen viimeisimmällä työnnölläänkin on yritystä - tuntuu vain, että hän etsii musiikillista identiteettiä, joka ei ole hänen omansa. Ehkäpä hänen olisi tullut toteuttaa selkeä hard rock- tai melodinen rockalbumi á la vanha Extreme. En oikein näkisi tästä albumista sukeutuvan kaupallista menestystä. Niinkuin sanotaan, homma on joko hallussa tai sitten ei, ja tämä albumi kaartuu jälkimmäiseen kastiin. Ympätäkseni sen musiikillisesti yhteen sanaan: epämääräinen.
Käännös Suvi G
15.01.2003, Starbuck |
|
