|
01. The Franconian Woods in Winter's Silence
02. A Gentle Grieving Farewell Kiss
03. The Blue Mists of Night
04. Mourners
05. Where at Night the Wood Grouse Plays
06. Dying Brokenhearted
07. The Shepherd and the Maiden Ghost
08. Heimwärts
09. Waldpoesie
10. Die Schwäne im Schilf
11. Das Blau-Kristallne Kämmerlein
12. Der Weiher
13. Am Wolkenstieg
Kesto: 75:36 |
‘Retrospektiivilla’ tarkoitetaan Nykysuomen sanakirjan mukaan ‘yleiskuvan aikaisemmasta antavaa katsausta’, ja tämä luonnehdinta sopii hyvin tälle Empyriumin noin kymmenen vuoden uran summaavalle kokoelmalle. Kyse ei siis ole parhaat-kokoelmasta – olisiko tällainen edes mahdollista Empyriumin kohdalla? - tai pelkästään harvinaisuuksiin keskittyvästä, sirpaleisesta kokonaisuudesta; A Retrospective… on valokuva-albumi täynnä otoksia yhtyeen matkalta rajoja rikkoneesta demobändistä kunnioitettuun asemaan ja tätä kautta manan majoille.
Kuten Empyriumin uran, voi tämän levynkin jakaa kahteen osaan ja tyylikauteen. Kaksi ensimmäistä täyspitkää, A Wintersunset… ja Songs of Moors and Misty Fields, edustavat neljä avauskappaletta esittelevät kuulijalle raskaamman Empyriumin, joka voi nousta huilujen ja akustisten kitaroiden muovailemasta, kevyestä tuulesta rosoiseen ja kokonaisvaltaisen sinfoniseen metallimyrskyyn kuten uudelleen nauhoitettu The Franconian Woods in Winter’s Silence hienosti osoittaakin.
Kappaleista löytyy pituutta, laajuutta, hitaasti etenevää ajatusta, mutta koskaan ei tunnelma pysähdy liiaksi. Dramaattisuutta ja äkkikäänteitä kyllä heilahtaa esiin, mutta ne ovat enemmänkin sävähdyttäviä yksityiskohtia isommassa maalauksessa kuin häiritseviä kauneusvirheitä. Päähahmo Markus Stockin tunteikas laulu voi tosin joillekin tuottaa ikäviä säväyksiä, mutta en usko kenenkään luonnonläheiseen metalliin uppoutuneen muutoin levyn alkupäätä vieroksuvan.
Seuraava levy Where at Night the Wood Grouse Plays avasi Empyriumille uuden oven. Pois jäivät särökitarat ja metallimainen maku, ja yhtye antautui täysin luonnolle ja akustisuudelle. Tällä tiellä yhtye Empyrium jatkoikin hamaan loppuunsa asti. Kuilu uuden ja vanhan Empyriumin välillä ei kuitenkaan ole niin lavea mitä voisi ensiksi ajatella: hauras ja luonnollinen tunnelma oli jo läsnä jokaisessa säröisessä soinnussa, ja toisinpäin katsottuna se kaikki massiivisuus ja tunnelataus löytyy kitaroista, huiluista ja selloista, joista jälkipää A Retrospective…sta muodostuu – vain kutistuneena, pidättyväisempänä.
Jäähyväislevyksi jääneellä Weilandilla kieli vaihtui englannista saksaan, mutta tämä on tällä kokoelmalla pieni muutos. Empyrium jatkoi vahvalla visiolla loppuun asti, ja päinvastoin kuin useat akustiset yhtyeet, nämä kappaleet kestävät varsin hyvin tietoista kuuntelua. Siltikin biiseissä on mukavan utuinen tunnelma, kuin illan viimeiset hetket, kun katselee makuupussistaan kuusenkärkiä ja taivasta nuotion hiipuessa hiljaa vieressä. Levyn päättävät ennenjulkaisemattomat kappaleet jäsentyvät nekin mukavasti kokonaiskuvaan
Nyt Empyrium on siis luhistunut, ja raunioista on noussut erikokoisia ja -näköisiä versoja kuten Noekk ja The Vision Bleak. Muisto vanhoista pyhäköistä, linnoituksista ja ajoista elää kuitenkin vahvimpana, ja siksipä uskon Empyriumin avautuvan monelle sinä kaikkein rakkaimpana yhtyeenä tältä koulukunnalta. Niinpä A Retrospective… on muistokirjoitus, jonka jokaisen kiinnostuneen kannattaisi lukea.
13.12.2006, Antti Klemi |
|
