|
01. Motionless
02. Becoming Light
03. Fragments
04. Window
05. Falling
06. Crawl
07. Burden
Kesto: 66:41 |
On itse asiassa ihme, ettei Process of Guiltin kaltaisia bändejä ole enempää. Portugalin pojat nimittäin yhdistelevät kahta viime vuosien muodikkaimmista downtempo-suuntauksista; death/doomia (My Dying Bride et al) sekä doomcorea (Cult of Luna jne.). Arpaonni ei kuitenkaan ole suosinut tätä kömpelösti nimettyä yhtyettä, sillä käytännössä se naittaa toisilleen laiskoja death/doom-riffejä ja päämäärättömiä, parhaimmillaankin vain muodollisesti päteviä postrock-osakkeita.
Voidaan sanoa, että siinä missä Cult of Lunalle postrock-nostatus on tie, on se Process of Guiltille umpikuja. Kuunnelkaa vaikka yritteliästä Becoming Lightia, jossa pitkän paikallaan junnaavan himmailuteeman aikana kasaantuvat odotukset lässähtävät munattomaksi metallipannukakuksi. Renounce on kokonaisuudessaan kuin pääsiäismuna, jonka sisältä ei löydykään yllätystä. Se liikkuu loppujen lopuksi erittäin kapealla alalla yllä mainittujen tyylilajien välimaastossa. Raskaimmillaankin Process of Guiltista uupuu kaikki se painokkuus, ehdottomuus ja välittömyys, minkä vaikkapa My Dying Briden parhaista teoksista aistii kaiken aikaa. Kokonaisuutena Renouncella on puolestaan ikävä taipumus pirulliseen uneliaisuuteen, laiskuuteen ja kankeuteen. Maltillisesti ja tyylitajuisesti puhtaita kitaroita ja vähäeleisiä efektejä käyttävä, äänimaisemaltaan tilava Window jääkin levyn ainoaksi positiiviseksi yllätykseksi. Kyseisessä sävellyksessä bändi ei edes yritä pistää hommaa rullaamaan, ja saa omaksi yllätyksekseenkin aikaan jotain lähes tulkoon rauhoittavaa, tyylikästä ja kaunista.
Kokonaisuutena Renounce on sellaista pakkopullaa, etten suosittele sitä kenellekään. Arvostelijalle tämä on sitä paskaa, joka tukkii suihkukaivon. Sitä hiuksista, kuonasta ja kuolleesta ihosta muodostunutta mustaa nuoskaa, josta on helppo päästä eroon, mutta toki se silti vituttaa. Tämän levyn, jos minkä, olisi voinut jättää julkaisematta. On kai selvää, että kornisti nimetyn levy-yhtiön ura olisi voinut alkaa paremminkin. Tästä levystä pesen käteni täysin!
16.12.2006, Antti Korpinen |
|
