|
01. Intro
02. Reise, Reise
03. Links 2 3 4
04. Keine Lust
05. Feuer Frei!
06. Asche Zu Asche
07. Morgenstern
08. Mein Teil
09. Los
10. Du Riechst So Gut
11. Benzin
12. Du Hast
13. Sehnsucht
14. Amerika
15. Sonne
16. Ich Will |
Rammsteinin historian kolmas live-dvd, jonka mukana tulee myös live-cd, Völkerball on kaikin puolin komea kokonaisuus. Paketin kannessa yhdistellään mustaa ja kultaa, ja sisältä löytyy yleisön seasta napattuja mustavalkokuvia, jotka aukevat eri suuntiin paljastaen cd ja dvd-levyt.
Jos kannet miellyttävät silmää, sisältö suorastaan hivelee kuuloaistia. Soundit ovat juuri niin hyvät ja isot kuin tältä orkesterilta voi odottaa. Tuhdimpaa soundia saa hakea, joten voin vain kuvitella miltä biisit kuulostaisivat paremmilla stereoilla (omissani ei nimittäin ole kehumista...). En kyllä Rammsteinilta mitään puolitiehen jätettyä räpellystä odottanutkaan. Vaikka levyllä on 15 livebiisiä, jään silti kaipaamaan monia helmibiisejä, kuten Tieriä, Mein Herz Brenntiä ja Moskauta. Uudelta Rosenrot-levyltä mukaan on poimittu pelkästään Benzin. Tällä yhtyeellä alkaa olla hyviä biisejä niin paljon, että runsaudenpula iskee väkisinkin. En nimittäin pudottaisi levyltä yhtään kappaletta pois! Muutama ralli lisää ei olisi ollut pahitteeksi, sillä kyllä tätä kestää kuunnella kyllästymättä parisenkymmentäkin biisiä.
Parhaiten livetunnelman tavoittaa Links 2-3-4:n, Feuer Frei!:n, Mein Teilin ja Du Hastin aikana. En ole ennen pitänyt biisistä Keine Lust, mutta tässä liveversiossa on sähäkkyyttä. Jotain primitiivistä, eläimellistä. Johtunee varmastilaulaja Till Lindemannin persoonallisesta ilmaisusta, joka välillä menee sellaiseksi murinaksi, ettei sanoista osaa sanoa juuri mitään, vaikka en itse saksaa puhukaan. Tillin ranskan lausuminen taasen on ihailtavaa: ”très bon” ja ”nous aimons la France, merci beaucoup” lähtee kuin aidolta fransmannilta! Homma rullaa hienosti alusta loppuun ja pidän siitä, että Rammstein ei ole koskaan ”pitkästyttänyt” (juu juu, se on makuasia) keikalle tulijoitaan erilaisilla rumpu, -kitara- ja bassosooloilla. Völkerball soimaan ja salille treenaamaan, tai vastaavasti bisse kouraan ja tukka pyörimään. Toimii!
Jos cd oli huikea kokemus, bändi pistää dvd:llä vielä paremmaksi ja olen valmis unohtamaan kaiken yllä esitetyn kritiikin. En muista, milloin olisin viimeksi nähnyt jotain näin vaikuttavaa. Kylmät väreet kulkivat vähän väliä pitkin kroppaani. Keikka nauratti, veti vakavaksi, innostutti ja viihdytti. Ollessani Rammsteinin keikalla, bändi soitti mielestäni aivan liian lujaa. Nyt nautin siitä, että saan kotona säädettyä volumea aivan itse, vaikkakin lujalle, mutta kohtuus kaikessa.
Kuvallinen anti koostuu pääosin Ranskan Nimes -areenalla esitetystä materiaalista. Ihanaa, että kerrankin kamera antaa runsaasti tilaa paikalle saapuneelle yleisölle. Keikasta välittyy intiimi tunnelma, vaikka kyse on valtavasta stadionluokan konsertista. Yleisö tuntuu olevan yhtä suuressa osassa kuin bändikin. Huomattavaa on myös aiemmin mainitsemani kannen mustavalkokuvat; yleensähän ollaan kiinnostuneempia julkaisemaan kuvia bändin jäsenistä kuin faneista. Hatunnosto saksalaisille! Eturivissä näkyy myös poikkeuksellisen paljon naisia, jotka ovat vielä hyvännäköisiä. Nostan siis hattua myös ranskalaisille! Lindemann osoittaa olevansa karismaattisen keulakuvan lisäksi hyvä näyttelijä. Yleisön lisäksi myös yhtyeen jäsenien ilmeet on saatu tallennettua hyvin, sillä tuollaisia seikkoja ei keikkahumussa yleisön seasta huomaa. Joskin keski-ikäinen Lindemann mustissa meikeissä, päällään tekoverta ja kaikenlaista tauhkaa sekä hiukset naamalla roikkuen on harvinaisen irvokas näky. Ensimmäistä kertaa havahduin yhtyeen rumpalin olemassaoloon, yleensähän hän jää hyvin taka-alalle. On ilahduttavaa, että koko bändiä kuvataan tasapuolisesti yhtä paljon koko liven aikana – kukaan ei jää etäiseksi.
Dvd:ltä löytyy kaikki samat biisit kuin cd:ltäkin, jonka lisäksi mukana on neljä lisäbiisiä. Feuer Frei! on livenäkin yhtä mainio ja komiikkaa saa hakea hetkistä, jolloin Lindemann läiskii itseään kasvoille ja jalkoväliin. Asche Zu Aschen aikana lavalla nähdään liekehtivät mikkiständit. Tulta ja pommeja on luonnollisesti valtavat määrät läpi keikan, mutta kotikatsomossa ei liekit kuumota ja pommit pelästytä. Losin aikana tuntuu, että aika pysähtyy. Yhtye esiintyy akustisesti lavan etuosassa, Mein Teilin aikana liekitetyn kosketinsoittaja Flaken stepatessa toimettomana ja alistettuna muiden soittaessa. Amerikan aikana yleisön seassa liehuu jenkkilippuja, joissa tähtien paikalla on Rammstein-logo. On toki yleisössä myös Mikki-naamari ja Lumikki. Ich Will pisti ranskalaisyleisön aivan sekaisin ja bändi tuntui saavan vaan lisää virtaa esiintymiseensä.
Vain dvd:ltä löytyvät biisit ovat Stein Um Stein, Rammstein ja todella kaunis Rammstein-balladi Ohne Dich. Viimeisimmän puuttumista ehdin jo harmitella (Suomessa ei tätä ole soitettu), kunnes kyseinen helmi kajahti ilmoille! Yhtye osoitti pystyvänsä myös herkkään ilmaisuun ja keikan olisi voinut lopettaa liikuttuneissa tunnelmissa, mutta sen päätti tuttuun tapaan loistava Depeche Mode -coveri Stripped (joka ei myöskään löydy cd:ltä), jonka aikana nähtiin eräs orkesterin jäsenistä seilaavan kumiveneellä yleisön seassa.
Dvd:llä on myös lisänä neljä biisiä (Sonne, Rein Raus, Ohne Dich ja Feuer Frei!) Lontoon keikalta. Yleisö on selvästi aggressiivisempaa ja rumempaa kuin Nimesin keikalla. Myös Tokion vedosta on laitettu mukaan biisit Mein Teil ja Du Hast. Kyllähän tuo kansa osaa laulaa mukana, mutta hieman varautuneelta vaikuttavat, mikä ei ole ihme. Verinen ja veitset kädessä heiluva Lindemann liekittämässä Flakea on aikamoinen näky. Völkerballin päättää viiden minuutin dokumenttimainen pätkä Venäjältä, jonka taustalla soi luonnollisesti Moskau. Itkeviä faneja, rokkenrollia ja paikalliset lavalla vierailleet katsomisen arvoiset laulajaneitoset sinetöivät kokonaisuuden.
Ei voi mitään, sillä en keksi tästä mitään pahaa sanottavaa. Ostakaa Völkerball ja nauttikaa, tämä on täyden kympin tuotos.
05.12.2006, Meeri Koskialho |
|
