|
01. Monster Jam
02. Corruption
03. Trailer Park Trash
04. Slashed
05. Lay Down
06. Steal & Lie
07. Nothing
08. The Holy Bastard
09. 12:47
10. King Alcohol
11. Sane/Insane
Kesto: 32:48 |
Kokkolasta kotoisin olevan Mental Care Foundationin nappula on tänä päivänä vähän turhankin helppo asettaa suomalaiselle metallipelilaudalle. Suoraviivainen thrash-henkinen metalli on nimittäin ollut kotimaassamme kohtuullisessa nousussa viime vuosina. Vaikka mm. pari entistä Requiem-äijää sisältävä yhtye ei olekaan yhtä intensiivinen kuin Deathchain tai yhtä oldschool kuin Malicious Death - saati yhtä myrkyllisen rupinen kuin Hellbox, löytyy Suomesta Mental Care Foundationille useampikin hengenheimolainen. Mitäs näitä Slayer-, Pantera- ja Testament-pastisseja taas onkaan... Kouvolan HateFrame nyt ainakin tulee mieleen.
Kieltämättä Mental Care Foundationin meiningistä puskee läpi myös kohtuullisen voimakas terapiaprojektin odööri, eikä bändin biografian "syntynyt alkoholin myötävaikutuksella" ainakaan suoranaisesti kumoa vaikutelmaa hupiprojektista. Laadullisesti biisit ovat kauttaaltaan ihan kelvollisia muutamaa heikompaa vetoa lukuun ottamatta. Toisaalta levy ei esittele mitään sellaista, mitä alan bändit eivät olisi jo ehtineet moneen kertaan esitellä. Myönnettäköön, että Corruption ja 12:47 lähtevät liikkeelle kuin isähauki rannasta kutuaikaan, minkä lisäksi vokalisti Lancen (aka Henrik Klingenbergin, Sonata Arctica) huudot ovat, sanoisinko, yllättävän tehokkaita. Mitä puolestaan tulee levyn heikompiin lenkkeihin, löytyy Hair of the Dogilta yleisen tasapaksuuden lisäksi myös muutama varsinainen ohilaukaus. Näiksi laskisin groovaavuudestaan huolimatta Steal & Lien sekä etenkin helpommin Black Label Societyn suuntaan assosioituvan The Holy Bastardin. Toisessa yhteydessä Klingenbergin Anselmo/Cornell-henkinen tulkinta toimisi kaikessa viskinkatkuisuudessaan rutkasti paremmin.
Hair of the Dog on mielessään tehnyt tärkeimmän tehtävänsä tulemalla nauhoitetuksi. Laadukkuudestaan huolimatta siltä lähes tyystin puuttuva taiteellinen ja musiikillinen kunnianhimo tekee siitä kuitenkin levyn, jota ei puhtaasti sisältönsä puolesta olisi välttämättä tarvinnut julkaista. Kaikinpuolinen yllätyksettömyys ei kuitenkaan kumoa sitä tosiasiaa, että aivan jokainen rässiin kilahtanut huippumuusikko ei pystyisi laittamaan kokoon Hair of the Dogin tasoista puolituntista.
01.12.2006, Antti Korpinen |
|
