|
CD1:
01. Zone I
02. Zone III
03. Cold World
04. Wizard Of Tunes
05. Back Again
06. Fatal Sign
07. City Of Darkness
CD2:
01. Facing The Sunset
02. I Fear The Day
03. Hidden Dreams |
Joko tämä keikkatallenne on nopeimmin julkaistu levy, jonka olen saanut käsiini sen taltioinnista (Marillionin Brave Live 2002-DVD:tä lukuun ottamatta) tai vaihtoehtoisesti levyn kansivihkoon on merkitty keikkapäivämäärä väärin. Jos kansitietoja on uskominen, hollantilaisen progerevohkan keikkataltiointi on äänitetty Apeldoornissa marraskuun 4. päivänä, jonka jälkeen kului vajaa viikko tallenteen rantautumisesta arvosteltavakseni. Niin tai näin, tallenteen suurimmat yllätysmomentit tuntuvat jäävän siihen seikkaan.
Musiikillisesti Mangrove tekee mukiinmenevää neoprogea yhdistellen varhaista Marillion-soundia camelmaiseen tyylittelyyn. Erityisesti pitkät instrumentaaliosiot, joita kappaleissa on runsaasti, jatkavat Camelin missiota ansiokkaasti. Nämä piirteet nousevat esiin erityisesti kitara- ja kosketinkuvioissa, joissa on ilmiselviä vaikutteita Andy Latimerilta, Steve Hackettilta ja Tony Banksilta. Kitaran ja koskettimien mietteliästä ja tunnelmallista vuoropuhelua kuuntelee huomattavasti mieluummin kuin yhtyeen laulupuolta, joka on ehdottomasti heikoin lenkki kokonaisuudessa.
Konserttiohjelmistonsa Mangrove on kasannut kolmelta studiokiekoltaan, jotka eivät ole herättäneet mainittavaa hehkutusta alan harrastajien keskuudessa. Se ei liene ihme. Mangrove on ilmaisukeinoiltaan auttamattoman vanhakantainen kuulostaen soittotaitojensa ja tyylinsä puolesta enemmän 1980-luvun alun neoprogeaallon edustajilta kuin tämän hetken nimekkäämmiltä progeilijoilta. Reilut 20 vuotta sitten olisin saattanut olla innoissani Mangrovesta. Tämän päivän nimien rinnalla se kuulostaa vain ”ihan kivalta” välipalalta, jolla ei ole liiemmin omaa sanottavaa, eikä Coming Back To Live liiemmin houkuta tutustumaan yhtyeen aiempaan tuotantoon.
06.12.2006, Kalevi Heino |
|
