|
01. Death Breath
02. Chopping Spree
03. Heading for Decapitation
04. Dragged Thru The Mud
05. Coffins Of Unembalmed Dead
06. A Morbid Mind
07. Reduced To Ashes
08. Christ All Fucking Mighty
09. Flabby Little Things From Beyond
10. Cthulhu Fhtagn!
|
Path of the mental black breath death left hand funeral! Tätä levyä voi tarkastella joko death metal fanilasit päässä tai sitten ilman, mutta tulos on kyllä sama: Zombeja! Kuolemaa! Verilöyly! Stinking Up the Night haistattaa tälle päivälle paskat ja tappaa eilen, tänään ja huomenna!
Phuuh. Kun nyt turhat paineet on purettu, voidaan keskittyä olennaiseen eli tähän Nicke Anderssonin ja Robert Pehrssonin luomaan äpärään, joka jo ensitahdeista lähtien osoittautuu samperin toimivaksi pirulaiseksi. Tässä ei olla todellakaan lähdetty luomaan mitään moderneja ja uutuuttaan kiiltäviä ideoita, vaan perinnesuota kuokitaan rehellisesti Dragged through the Mudin Autopsy-plagiaattia myöten. Mutta näille miehille tällaisen etuoikeuden suo kuitenkin ilolla, sillä onhan esimerkiksi Andersson ollut luomassa ylipäätään koko DM-genreä. Stinking Up the Night paljastaa myös ajan myötä itsestään kieroa nerokkuutta, joka tulee esiin niin soundien kuin riffien muodossa rokkaavissa kitaroissa ja räkäisen viehähtävässä renttutyylitajussa. Nämä biisit koukuttavat kuin heroiini ja varmasti myös vievät kuulijan samanlaiseen euforiseen kuolemaan.
Anderssonin potentiaali vahvojen ja ytimekkäiden biisien kirjoittamiseen on ollut tietenkin aina tiedossa, mutta eipä Pehrsson jää tässä kilvassa yhtään jälkeen. Esimerkiksi A Morbid Mind kierähtelee jo pelottavan lähellä Entombedin death rock -aikakautta, mutta säilyttää uskottavuutensa raskaalla ja yksinkertaisella armottomuudellaan. Päätösinstrumentaali Cthulhu Fhtagn! on taas näiden kahden kalmakeuhkon yhteinen taidonnäyte: aavemaiset kitarat nousevat kuin lonkerot syövereistä ja hukuttavat lopulta kuulijan massiivisuuteensa.
Kitarat, bassot ja Anderssonin ratsupiiskalla rääkätyt rummut ovat siis kunnossa, ja eipä studio-oksennuskaan jää yhtään jälkeen. Mikrofonin taakse on siis raahattu Pehrssonin kumajavan karhean kurkun lisäksi Jörgen Sandström ja Scott Carlsson, joiden aiemmat suoritukset Gravessa (Sandström) ja Repulsionissa (Carlsson) voidaan nimetä death metalin huippuhetkiksi milloin vain. Tosin Carlssonin tehot ovat hieman vuosien aikana pudonneet, mutta esimerkiksi Coffins of the Unembalmed Deadin kertosäe jää kaikessa karuudessaan pyörimään satavarmasti päähän. Sandström taas esittelee taitojaan sellaisella eläimellisellä ja hyökyaaltomaisella voimalla, että ei voi muuta kuin kiittää ja kumartaa.
Tietenkin ainahan voi valittaa, kuinka Anderssonin maineella Death Breath ratsastaa kaikkien suosioon ja vanhojen legendojen raahaaminen studioon on varma nakki menestystä ajatellen, mutta kyse ei ole tästä. Stinking Up the Night iskisi luun kurkkuun, vaikka biisien takaa löytyisi kasa pääkalloja kouluvihkoihinsa piirustelevia, finninaamaisia teinejä – aivan kuten eräät Nihilistiksi itseään tituleeranneet ruotsalaispojat noin kaksikymmentä vuotta sitten.
27.11.2006, Antti Klemi |
|
