|
DVD:
01. Sissejuhatus
02. Veresulased
03. Oma laulu ei leia ma üles
04. Metsaviha 1
05. Hundiraev
06. Sõjahunt
07. Mõõk
08. Terast mis hangund me hinge
09. Metsaviha 2
10. Hiiekoda
11. Rauavanne
12. Saaremaa vägimees
13. Hundi loomine
14. Lahinguväljal näeme, raisk!
+ haastattelu, dokumentti
CD:
sama keikka audiomuodossa
Kesto: n. 160 min.
Formaatti: VD9
Kuvasuhde: 16:9
Region: 0 |
Metsatölliin ja etenkin bändin kotimaassaan nauttimaan suosioon on jotenkin vaikea suhtautua. Bändin varsin suoraviivaisen, joskin ties millä perinneinstrumenteilla koristellun folkmetallin ei näet kuvittelisi nostavan yhtyettä Viron selkeästi suosituimmaksi metallibändiksi. Metsatöll nauttii suosiota toki myös kotimaansa rajojen ulkopuolella, minkä muun muassa kaikki tänä vuonna Tuska-festareilla vierailleet saivat todistaa. Suomalaiseen korvaan bändin käyttämät pirteät, mm. säkkipillillä ja muilla puhaltimilla toteutetut melodiat kuulostavat taatusti omalaatuisilta, ja samaa voi sanoa bändin musiikillisesta poljennosta yleisemminkin. Toisaalta ymmärrän, jos kaikki biisit eivät tästä samaisesta syystä kaikille täysin uppoa; oma suhtautumiseni Metsatöllin musiikkiin on myös arvattavan kaksijakoinen.
Ennen kuin paneudutaan hartaudella pääruokaan, Tallinnan RockCaféssa kuvattuun livekeikkaan, sanottakoon muutama sananen DVD:n ekstroista. Kuten saattoi arvata, DVD on eksklusiivisesti vironkielinen, eikä tekstityksiä sen kummemmin ole tarjolla. Senpä vuoksi kohtuullisen läpikotaisen oloisesta haastattelusta tai kiertuedokumentista on vaikea saada mitään irti. Dokumentti ei tosin muutenkaan ole mikään ihmeellinen. Pätkän aikana tulee nähneeksi aika monta soundcheck-hetkeä, ajelua keikkapaikalta toiselle ja yleisönpaljoutta Tuska-elämöinnistä Meeste tantsupidu -kansantanssitapahtumaan. Toki dokumentin silti kertaalleen katsoo, vaikka vain huomatakseen, että bändiläisten kehonkieli kertoo paikoin jotain myös heidän asemasta Viron musiikkikentässä.
Itse keikka on puolestaan sekä audio- että visuaalipuoleltaan erittäin onnistunut. Muutamassa kohdassa rummut hautautuvat yllättäen kitaroiden ja basson alle, mutta muuten jopa multi-instrumentalisti Laurin pillit ja kantele nousevat oikeuksiinsa Lahinguväljal Näeme, Raisk! -DVD:n orgaanisessa äänikuvassa. Kantele käynnistääkin terävästi Oma Laulu Ei Leia Ma Ülesin, joka nousee ehdottomasti yhdeksi keikan hienoimmaksi hetkeksi. Nostetta jatkaa Metsaviha 1, jossa folkvaikutteet alistetaan hienosti harkitun metalliselle louhinnalle. Keikkapaikkana toimiva RockCafé näyttäisi suurin piirtein Nosturin kokoiselta, kahteen kerrokseen jaetulta areenalta, joka on tällä keikalla ääriään myöden täynnä. Suurimman huutomyrskyn nostattavat luonnollisesti parin vuoden takaisen Hiiekoda-albumin hittiveisut, kuten albumin nimibiisi sekä keikan päättävä, nimensä koko DVD:lle lainannut Lahinguväljal näeme, raisk!. Omiin lempibiiseihini lukeutuvat puolestaan helposti vironkieliseksi Slayeriksi assosioituva Terast mis hangund me hinge sekä encorena soitettava, vauhdikkaan vaihteleva Hundi loomine.
Kaikki Metsatöllin biisit eivät edelleenkään miellytä minua, ja etenkin säkkipillin ääni alkaa näin laajamittaisesti käytettynä puskea korvakäytävistä ulos ennen pitkää. Muun muassa tästä syystä Metsatöllin laajaa kansansuosiota onkin vaikea hahmottaa. Onko kyseessä Viron Niskalaukaus tai Kotiteollisuus - raskas rock-yhtye, joka jollain kumman tavalla vetoaa yhtä lailla 10-vuotiaaseen kansantanssijapoikaan ja tavanomaiseen metallipopulaan? Kenties selitys on yksinkertaisempi kuin saattaisi kuvitellakaan; ei nähkääs ole sattumaa, että Lahinguväljal näeme, raisk! on kenties tunnelmaltaan aidoin ikinä näkemäni konserttitallenne. Bändiä entuudestaan tuntemattomillekin Lahinguväljal näeme, raisk! saattaisi hyvin olla toimiva ensiaskel Metsatöllin ihmeelliseen maailmaan.
17.11.2006, Antti Korpinen |
|
